torstai 10. elokuuta 2017

Ihan(an) kamala englannin kurssi lukihäiriöisen silmin

Kesä meni opiskelujen osalta itsenäisiä kursseja ahertaessa, ja näin se elokuu vaan tuli ja läsnäolopakollinen kurssi alkoi tällä viikolla. Mikä sen parempi onkaan kuin yliopiston ainoa pakollinen englannin kurssi. Olen koko opintojen ajan pelännyt tätä kurssia ja itse asiassa tämä on kolmas kerta, kun ilmoittauduin kurssille. Ensimmäisen kerran jouduin jättämään kurssin kesken, kun jouduin sairaalaan, toisen kerran en uskaltanut mennä ensimmäisenä päivänä tunnille ja nyt kolmannen kerran päätin, että menen sinne vaikka hammasta purren.
En ole koskaan osannut englantia tai ruotsia. Kaikki muu koulu on mennyt hyvin, mutta kielet eivät ole sujuneet vaikka olen opiskellut ja opiskellut vähän lisää. En vain ole oppinut. Lukion alkaessa tehtiin kaikille lukihäiriötestit ja muutama päivä siitä, opettaja pyysi minua jäämään tunnin jälkeen juttelemaan. Testien mukaan minulla oli mahdollisesti lukihäiriö ja minut ohjattiin lisätutkimuksiin. Sain lukihäiriödiagnoosin, ja sen muka piti lohduttaa minua siinä, että en oppinut kieliä. Eipä lohduttanut, eikä lohduta edelleenkään.
 
Nyt yliopiston pakollisella englannin kurssilla ei saa puhua lainkaan suomea ja lähes tulkoon kaikki puhuvat englantia spontaanisti. Niin paitsi minä. Olisihan se kiva osata, mutta en tiedä  edes mistä lähteä liikenteeseen. On todella ärsyttävää, kun ihmiset tulevat sanomaan, että osaat kuitenkin. Hmm, en osaa. Vaikka se noloa onkin. On noloa olla suurin piirtein ainoa tämän ikäinen, joka ei osaa puhua englantia. Ja vielä yliopistossa. Silti aion käydä kurssin loppuun asti ja aion muuten valmistuakin. Vaikka sitten itkun kanssa. Aion myös opiskella englantia, mutta ehkä lähden liikenteeseen lastenkirjoista ja siirryn vasta sitten tieteellisiin artikkeleihin.
 
Onko siellä kohtalotovereita? 

5 kommenttia:

  1. Tsemppiä kielten opiskeluun! Asenteesi kuulostaa hyvältä! Minä osasin englantia kohtalaisen hyvin. Nyt kun en ole vuosiin juuri englantia käyttänyt, niin huomaan sanoja unohtuvan ja muutenkin puhuminen kangistuu.

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä valtavasti! Tiedän miltä tuntuu tehdä asioita vaikka pelottaa hulluna. Tuut olemaan vielä ylpeä itsestäsi kun olet käynyt tämän läpi ja sitten se on ohi. Luin kerran yhdestä tohtorista jolle englanti oli tuottanut lähes ylitsepääsemättömän esteen etenemiseen opiskeluissa ja uralla. Hän kuitenkin oppi lopulta englannin vaikka se mahdottomalta oli tuntunutkin! Sä suoriudut hienosti myös. Lukihäiriöstä ja eri oppimistavoista tulisi puhua huomattavasti enemmän. Ne ei tee kenestäkään tyhmää vaan erilaisen oppijan. Itsekin olen kinesteettinen oppija joten auditiiviseen ja visuaaliseen opetustyyliin perustuva koulujärjestelmä ei ole mulle helpoimmasta päästä! Tsemppiä vielä!!

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä opiskeluihin! Täällä toinen 26-vuotias kuka ei osaa yhtään englantia. Itellä lukihäiriö joka vaikeuttanut aina opiskeluita varsinkin kielten opiskelua, mutta hyvin oon elämässä pärjännyt ilman englannin kieltäkin. :) Kyllähän se aina vähän vaikeuttaa jos haluaa käydä ulkomailla missä muut puhuvat englantia, mut onneks mulla on ihana mies joka jaksaa aina toimia mun tulkkina reissuissa. :)

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä!
    Ei varmasti ole helppoa :(
    Mutta nyt on asenne kohdillaan ja kiität vielä itseäsi jälkikäteen ♥

    VastaaPoista
  5. Kannattaa ostaa jotain mielenkiintoisia lehtiä ja lukea niitä! Tosi usein lehdissä on lyhyitä tekstipätkiä, jolloin lukeminen on helpompaa :) Itse olen saksaa opiskellut lehtien avulla :) Kovasti tsemppiä!

    www.dailychic.fi

    VastaaPoista