perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kun lääkäri suosittelee raskaudenkeskeytystä

Minulla oli aika Kuopioon neurologian polille, kun olin raskausviikolla 12. Aika oli varattu jo paljon ennen, kun tulin raskaaksi ja se koski epilepsiaani, joka ei lääkityksestä huolimatta ollut pysynyt täysin kurissa. Käynnin tarkoituksena oli tutkia tarkemmin epilepsian muotoa ja mahdollisesti löytää parempi lääkitys. Tiesin kuitenkin, että tutkimuksia ei voida tehdä raskauden vuoksi ja ne siirtyisi synnytyksen jälkeiseen aikaan. Olin jo aiemmin käynyt Jyväskylässä naistentautien polilla juttelemassa raskaudesta ja epilepsialääkityksestäni, ja tuolloin lääkäri ei nähnyt mitään estettä raskauden jatkamiselle. Hän kertoi, että hänellä oli muitakin potilaitaita, jotka syövät samaa lääkettä raskaudesta huolimatta. Olin siis luottavaisin mielin tulevan lapsemme hyvinvoinnista.
Menin Kuopioon ja istuin odottamaan aikaani odotusaulaan. Kohta minua pyydettiin hoitajan luokse ja keskustelin ensin hänen kanssa. Kerroin olevani raskaana. Täytin myös esitietolomakkeen, jossa kerroin odottavani lasta. Hoitajan jälkeen palasin odottamaan lääkäriaikaa. Minut kutsuttiin sisään ja ensimmäinen lause, mitä lääkäri sanoi minulle oli: "jos nyt olisit raskaana, käskisin sinun tehdä raskaudenkeskeytyksen". Menin aivan tolaltani ja kysyin, eivätkö he lue esitietolomakkeita. Mitä järkeä noissa lomakkeissa on, jos niitä kukaan ei lue? Tai miksi kävin hoitajalla, jos tieto ei kulje sieltä eteenpäin? Nieleskellen kyyneleitä kerroin olevani raskaana. Tuntui, että olin tehnyt elämäni hirveimmän teon. Tuntui, että olin toiminut väärin. Keskustelimme lääkärin kanssa raskaudesta ja siitä, ettenkö ole tietoinen syömäni epilepsialääkkeen riskeistä raskaudelle. Tuijotin lääkäriä ja kerroin, ettei minulle oltu puhuttu näin vakavasti asiasta aiemmin. Minulle oli jopa kirjoitettu aiemmin resepti vahvempaan foolihappoon, jos haluan tulla raskaaksi (foolihappo estää tiettyjä lääkkeen aiheuttamia riskejä). Toki minua oli varoitettu lääkkeen vaikutuksista, mutta vain suositustasolla. Pidin itseni kasassa ja aloimme puhumaan epilepsiastani. Äitini pyydettiin huoneeseen kuvailemaan kohtauksia. Hetken keskusteltuamme lääkäri päätyi puhumaan jälleen raskaudesta ja sanoi suoraan, että hänen suositus on tehdä raskaudenkeskeytys. Hän paasasi minulle vastuullisuudesta ja lääkkeen riskilukemista. Kaikesta siitä, mikä voi mennä pieleen. Yhtäkään lohduttavaa tai kannustavaa sanaa en kuullut. Kuuntelin hiljaa kunnes lääkäri lähti käymään jossain. En voinut enää pidätellä kyyneleitä ja ainoa asia, mitä sanoin äitille oli, että miten minulle voi käydä näin kaiken sen jälkeen, mitä olin joutunut elämässäni kokemaan. Miten voin olla näin viallinen ihminen?

Lääkäri tuli takaisin ja hän huomasi kai kyyneleeni, sillä hän "lohdutti" minua sanomalla, että saisin kuitenkin itse päättää, mitä asialle teen. Hän soittaisi minulle viikon kuluttua ja siihen mennessä minun tulisi tietää, kuinka toimin. Jatkanko raskautta vai keskeytänkö sen. Sovimme, että epilepsiatutkimukset jatkuu sitten, kun raskaus olisi ohi, keskeytyksen tai synnytyksen jälkeen. Lääkäri laittoi minut vielä päivystyksellisesti ultraan, jotta voidaan katsoa, kuinka vauva voi. Menin ultraan ja lääkäri tutki vauvan. Hän sanoi vauvalla olevan kaikki hyvin, eikä hän nähnyt vauvalla lääkkeestä johtuvia riskitekijöitä. Hän sanoi vielä, että neurologit ovat niin herkkiä näille asioille ja heidän suositukset perustuvat lukuihin, eikä minun pitäisi olla niin huolissani. Kokosin itseni ja olin, kun mitään ei olisi tapahtunut. Pääni sisällä syytin kuitenkin itseäni omasta itsekkyydestäni. Olinhan halunnut lapsen, vaikka syön lääkettä, joka lisäsi riskejä. Tuntui, kun olisin alkoholisti tai huumeiden käyttäjä, joka riskeeraa lapsensa terveyden vetämällä viinaa tai huumeita. Matkalla kotiin mietin, etten voi pilata tulevan lapseni elämää riskiluvuilla, ja näin ollen minun olisi pakko luopua sisälläni kasvavasta pienestä ihmeestämme. 

Kotiin tultuani juteltiin asiasta Petterin kanssa ja hän sai luotua minuun toivoa. Syytin kuitenkin itseäni ja vertasin itseäni pähteitä käyttävään odottajaan. Juteltuani Petterin ja muiden läheisteni kanssa sekä käytyäni np-ultrassa, päätin jatkaa raskautta. Rakastin jo siinä vaiheessa tulevaa vauvaamme niin paljon, etten voinut menettää häntä. Myöhemmin neurologi soitti minulle ja kysyi, mihin ratkaisuun olin päätynyt. Kerroin, että jatkaisin raskautta ja synnyttäisin vauvan. Lääkäri sanoi tienneensä, että päätyisin tähän ratkaisuun ja toivotti onnea loppuraskauteen. Hän sanoi, että näkisimme jälleen lapsen synnyttyä epilepsiatutkimuksissa. 

Raskauteni on määritelty riskiraskaudeksi ja olenkin käynyt normaalia useammin ultrissa. Vauva on voinut koko raskauden ajan hyvin, hänellä ei ole havaittu mitään ongelmia liittyen lääkkeeseen ja hän kasvaa täysin viikkojen mukaisesti. Lisäksi epilepsialääkeannosta on pienenennetty ja, mikä hienoa, en ole saanut raskauden aikana yhtään kohtausta. Olen todella kiitollinen, että päätin neurologin suosituksesta huolimatta jatkaa raskautta, ja nyt odotammekin innolla, että pääsemme näkemään meidän tulevan pienen rakkaan prinssin tai prinsessan.

16 kommenttia:

  1. Hei! Löysin juuri blogisi, se on ihana! Jään seurailemmaan :)

    https://mitensirpaleetkootaan.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Minulla tuli kyyneleet silmiin tätä lukiessa. Lääkäri laittoi kyllä todella vaikean paikan eteen. Toivon että myös loppuraskaus sujuu hyvin. Voimia kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkäri ei todella tehnyt oloani ja päätöstä helpoksi. Kiitos paljon! :)

      Poista
  3. Huhhuh! Hyvä, että päätit jatkaa raskautta lääkärin epäilyistä huolimatta. Ainahan lääkkeissä on vaaransa, mutta kyllä itsekin tuossa tilanteessa olisin toiminut samoin. Älä turhaan syytä itseäsi, uskon, että olet valinnut ihan oikein <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikissa lääkkeissä on tosiaan vaaransa ja toisaalta myös ilman, että söisi mitään lääkkeitä, on tietyt riskit. Koskaan ei voi tietää, mitä elämä tarjoaa. Kiitos sanoistasi <3

      Poista
  4. Olipas lääkäriltä kurja ehdotus, en voi edes kuvitella miltä tuo tilanne on tuntunut... Onneksi sinulla oli jo toisen lääkärin mielipide ja päätit toimia oman sydämesi mukaan. <3 Toivotaan, että loppuraskaus sujuisi hyvin sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli onneni, että minulla oli toisen lääkärin mielipide. Sain vähän näkökulmaa asioihin. Oma sydän on kuitenkin se, jota pitää kuunnella :) Toivotaan, että raskaus menee yhtä hyvin loppuajan, kun on tähän mennessäkin mennyt :)

      Poista
  5. Hui kuulostaa hurjalta, jokainen varmasti hajoaisi jos lääkäri sanoo tuollaista :/ onneksi päätit jatkaa raskautta, onnea ja tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkärissä käynti oli tosiaan melko musertava kokemus. Onneksi olen saanut sen jälkeen monen toisen lääkärin positiivisen mielipiteen :) Kiitos paljon :)

      Poista
  6. ❤️❤️❤️❤️❤️ onnea ja iloa loppu odotukseen 💙💙💙💙💙

    VastaaPoista
  7. Mulla epilepsia ja ikinä lääkäri tai neurologi ei ole ikinä ehdottanut raskauden keskeytystä lääkityksen tai epilepsian takia. Lääkitystä on jouduttu kyllä ihan reippaasti nostamaan raskauden aikana, kun lääketaso laskenut. Foolihapot olleet käytössä ja ihan terve lapsi syntynyt. Onnea loppuraskauteen! Toivottovasti muut kohtaamasi lääkärit mukavempia. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämmennyin kyllä itsekin, kuinka suoraan neurologi minulle raskauden keskeytystä suositteli. En olisi ihan sellaista odottanut. Tänään kävin juuri kontrollikäynnillä neurologilla ja minullekin puhuttiin tuosta lääketason alenemisen mahdollisuudesta varsinkin näin loppuraskautta kohden. Minäkin olen foolihappoa syönyt. Tähän mennessä onneksi muut lääkärit ovat olleet huomattavasti mukavampia ja rauhoittavampi! Kiitos, kun jaoit kokemuksesi :)

      Poista
  8. Sinulla on kyllä ollut ihan kamala neurologilla käynti :( On hyvä että riskiraskauksia seurataan ylimääräisin ultrin ja on riskiraskauksia paljon ihan "perusterveilläkin" äideillä. Mukavaa odotusta ja aurinkoista kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se oli. Olen kuitenkin onnellinen, että raskautta seurataan tarkemmin ja tarkistetaan vauvan hyvinvointi. Riskiraskaus tosiaan ei aina katso, onko perusterve vai onko jokin sairaus. Kiitos ja samoin sinulle aurinkoista kesää! :)

      Poista