lauantai 29. heinäkuuta 2017

Vauvan tossut - ohje

Nämä tossut vilahtivat aiemmassa postauksessa ja nyt niihin olisi luvassa ohjetta. Tossut ovat yksinkertaiset ja helpot tehdä, ja niitä voi muunnella omien mieltymystensä mukaan. Näissä tossuissa käytin Novita Baby Wool -lankaa, joka on ihanan pehmeää, eikä kutita pieniä varpaita. Lanka on 100 % merinovillaa.
Vauvan tossut

Tarvitset: 
  • 50 g lankaa (yksi kerä)
  • sukkapuikot nro 3 1/2 
  • 2 nappia
Ohje:
  • Luo 36 silmukkaa ja neulo ainaoikeaa tasona noin 4 cm tai niin paljon kuin haluat tossun varren olevan pitkä.
  • Jaa silmukat neljälle puikolle ja neulo oikein suljettuna neuleena noin 4,5 cm tai puoli cm enemmän kuin tasona neuloit edellisessä kohdassa (kierroksen vaihtumiskohta on keskellä takana).
  • Neulo seuraavaa kierrosta 12 silmukkaa ja jätä nämä odottamaan.
  • Neulo seuraavilla 12:lla silmukalla ainaoikeaa tasona 22 krs (tossun pääliosa).
  • Poimi päälisen vasemmasta reunasta 11 silmukkaa, neulo odottavat 24 silmukkaa ja poimi päälisen oikeasta reunasta 11 silmukkaa (nyt työssä on yhteensä 58 silmukkaa). Kierroksen vaihtumiskohta on tässä.
  • Neulo suljettuna neuleena 11 krs:sta siten, että neulot vuorotellen yhden kierroksen nurin ja yhden kierroksen oikein.
  • Jatka pääliosan 12 silmukalla pohjan neulomista edestakaisin kaventaen samalla siten, että siirrät odottavan silmukan vasemmalle puikolle kerroksen alussa ja neulot 2 silmukkaa oikein yhteen. Neulo kunnes jäljellä on 6 odottavaa silmukkaa kummallakin puolella (yhteensä odottavia siis 12). Siirrä odottavat silmukat samalle puikolle.
  • Käännä tossu väärinpäin ja ujuta puikot tossun ulkopuolelle (väärälle puolelle) jäljelle jääneestä kolosta.
  • Siirrä puikkojen silmukat samalle puikolle siten, että joka toinen silmukka on toiselta puikolta ja joka toinen toiselta. Päätä ylivetämällä (neulo 2 silmukkaa, vedä ensin neulottu toisen yli, neulo uusi silmukka, vedä ensin neulottu toisen yli jne.).
  • Ompele varren sauma kiinni. Tarkoitus on, että ainaoikea reunus käännetään päälle.
  • Ompele kummankin varren ulkosyrjälle nappi.

Yritin tehdä ohjeesta selkeän, mutta jos kysymyksiä herää, kysykää rohkeasti!

torstai 27. heinäkuuta 2017

31. raskausviikko ja neuvolakuulumisia

Ja niin ollaan päästy jälleen uudelle kymmenykselle. Tiistaina alkoi 31. raskausviikko (30+0) ja tänään ollaankin tarkalleen jo viikolla 30+2. Näin se aika vaan menee vaikka välillä tuntuu, että viikot matelee ennätyshitaasti. Olin odottanut tätä etappia todella paljon, sillä nyt jäljellä olevia viikkoja voi laskea kymmenestä alaspäin.
Tällä viikolla vauva on painaa noin 1600 grammaa ja on 36 cm pitkä. Aivojen pintakerroksen aivopoimut  kehittyvät ja poimuttuneessa pintakerroksessa aivosolujen määrä maksimoituu, kun sen pinta-ala kasvaa. Vauvan aivot kontrolloivat rytmisiä hengitysharjoituksia ja vauva säätelee itse lämpötilaansa. Untuvakarvoitus alkaa pikku hiljaa häviämään, mutta sitä voi jäädä vielä selkään ja olkapäihin. Vauvalla on kunnon hiukset päässä. Myös ihonalainen rasvakerros paksuuntuu ja siloittaa ihoa. Rasva eristää ja toimii energianlähteenä. Vauva liikkuu niin paljon kuin tila antaa myöten. Se potkii ja tökkii käsillään ja jaloillaan. Jotkut vauvat alkavat tässä vaiheessa kääntymään pää alaspäin. Äiti voi huomata tämän, kun vauva potkii palleaan ja kylkiluihin, ja pää painuu kohti lantionpohjaa. (Lisätietoa: raskaus viikko viikolta)
 
Maha kasvaa kasvamistaan ja välillä tuntuu, että nahka repeää. Yhtäkään raskausarpea en ole onneksi vielä bongannut.  Mietittiin eilen, että vauva on kasvanut kahden ensimmäisen kolmanneksen aikana noin puolet syntymäpainostaan ja viimeisellä kolmanneksella sen paino vähintään tuplaantuu siitä. Jännä nähdä, miten isoksi maha loppujen lopuksi kasvaa. Vauva potkii ja myllertää todella paljon. Liikkeitä on koukuttavaa jäädä seuraamaan mahan päältä. Tähän mennessä on tullut muutamia kunnon voimakkaita potkuja kylkiluihin, jotka ovat tuntuneet ikäviltä. Meidän pikkuisella alkaa olemaan jo voimaa!
Alkuraskaudesta tutut painajaiset ovat palanneet takaisin öiden ratoksi. Näin kuusi yötä putkeen samaa painajaista. Vaikka heräilin yön aikana useaan kertaan, uni jatkui aina siitä mihin se oli jäänyt. Unet käsittelevät raskautta, äitiytta ja omaa lapsuuttani. Yöt menevät vuorotellen hikoillessa ja palellessa. Ja sitten heräänkin aamuyöllä täysin pirteänä, mutta jo aamupäivästä voisin mennä uudestaan nukkumaan. Myös närästys sekä kivuttomat supistukset etenkin rasituksen jälkeen ovat jatkuneet. Mitään uusia oireita ei ole ollut.
Tämän päivän neuvolakäynnillä juteltiin viime aikojen voinnista ja meidän oma neuvolatätikin oli palannut lomalta. Puhuttiin noista unista, ja sain ohjeeksi käydä niitä läpi ja jutella niistä. Kun ne toistuvat ja toistuvat, voi se olla mielen viesti siitä, että ne olisi hyvä purkaa ja käydä läpi. Mitattiin väsymyksen vuoksi hemoglobiini ja se oli ihan hyvä. Verenpaineet olivat matalat ja pitää olla varovainen noustessa. Painoa ei ollut onneksi tullut kuin 400 grammaa sitten edellisen neuvolan. Sf -mitta oli 28 cm ja pysytteli keskikäyrällä aivan kuten aiemminkin. Pelkäsin etukäteen, että vauva olisi kääntynyt pää ylöspäin, mutta edelleen se viihtyi ylösalaisin. Vaikka tiedän, että vauva voi näillä viikoilla vielä tehdä kuperkeikkaa mahassa, tuntuu turvalliselta, kun se on oikein päin synnytystä ajatellen. Neuvolatäti laittoi pyynnön sokerirasitukseen ja nyt pitäisikin se ensi viikoksi varata. Ei huvittaisi yhtään koko testi, mutta onhan se hyvä tarkistaa. Seuraava neuvolakäynti onkin sitten jo kolmen viikon kuluttua.

Oikein mukavaa torstai-iltaa kaikille!

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Kengät kuin sukat - Sprox -tennarit

Kaupallinen yhteistyö: Color4care
"Kun sujautin ensimmäisen kerran nämä tennarit jalkaan, tuntui kuin olisin pukenut tukevat urheilusukat jalkaan. Ihana tunne!"
Color4caren tennarit sopivat niin  töihin kuin vapaa-ajallekin. Minulle sopiviksi malleiksi valikoitui Sprox Athelic Sport -tennarit.  Niitä voi käyttää työmatkoilla, työajalla, kaupungilla tai vaikka salilla treenaamisessa. Siis aivan kaikkialla. Kengät on tehty verkko-materiaalista, joten ne ovat hengittävät ja pitävät jalat raikkaana pitkänkin päivän. Kenkien ulkopohja on ohut, jotta ne olisivat mahdollisimman kevyet käytössä. Kengät on tehty kestävistä materiaaleista ja erityispohjat antavat tukea ja joustavuutta.
Tennarit pääsivät minulla heti ensimmäisellä käyttökerralla kovaan testiin, sillä raskaus ja Ikea ovat yhdistelmä, joka vaatii kengiltä paljon. Raskaana Ikeassa tallustaessa kenkien täytyy olla supermukavat, pehmeät, kevyet ja tukevat, unohtamatta tietenkään ulkonäköä. Paljon vaatimuksia yhdille kengille. Laitoin tennarit jalkaan ja totesin, että onpas kevyet kengät. Kengät eivät todellakaan paina mitään. Lupaavaa. Keveydestä huolimatta kengät tuntuivat tukevilta ja pohja tarpeeksi paksulta estämään jalkapohjien kipeytymisen. Jalat eivät väsyneet koko päivänä ja kierroksen jälkeen olisin voinut tehdä samanmoisen lenkin uudestaan. Voin sanoa, että kaikki vaatimukset täyttyivät. Näitä tennareita tulen käyttämään aivan varmasti vielä monta kertaa.
Kengissä ei ole nauhoja, mistä iso plussa loppuraskautta ajatellen. Kengät voi laittaa helposti jalkaan seisovilteen kenkälusikan avulla. Suosittelen kenkiä siis niillekin, joiden on hankala kumartua sitomaan nauhoja. Kenkien koosta täytyy mainita sen verran, että minulla on todella kapea ja matala jalka, ja kengät ovat ohuen sukan kanssa aavistuksen leveät minun jalkaani. Ne sopivat siis oikein hyvin myös leveälestisempään ja korkeampaan jalkaan. Kenkien materiaali mukailee jalan muotoja ja tekee niistä istuvat lähes kaiken muotoisille jaloille. Hyvin kapea- ja matalajalkaisten kannattaa kuitenkin ottaa huomioon kenkiä valitessa lestin leveys. Sprox -tennarivalikoimasta löytyy myös nauhallinen malli, jota voi kiristää tarvittaessa enemmän.
Sprox -tennareista saa vielä enemmän irti käyttämällä niiden kanssa kunnon sukkia. Color4caren aivan ihanat tukisukat sopii kenkien kanssa täydellisesti. Nämä eivät ole mitä tahansa tylsiä nuden värisiä tukisukkia vaan niiden kuosit ovat värikkäitä ja persoonallisia. Tukisukat lisäävät verenkiertoa jaloissa sekä estävät turvotusta ja auttavat väsyneitä jalkoja, koska ne antavat miellyttävää hierontaa. Tukisukat ovat todella hyviä esimerkiksi pitkien työpäivien aikana, urheilussa, lentomatkoilla tai raskaana ollessa.
 
Color4care on yritys, jonka tavoitteena on antaa meille asiakkaille tuotteita, jotka tuovat väriä ja iloa päivään sekä antavat mahdollisuuden persoonallisuuteen, ja näissä tavoitteitta he kyllä ovat onnistuneet. Suosittelen käymään yrityksen nettisivuilla ja vilkaisemaan heidän laajaa valikoimaa niin työhön kuin vapaa-ajalle. Heiltä löytyy todella kivoja tuotteita niin hoitoalan henkilökunnalle kuin meille muillekin.
 
Onko Color4care ennestään tuttu?

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kesähäät ja juhla-asu

Takana ihanat ja rakkauden täyteiset hääjuhlat. Häitä juhlittiin lauantaina ja saimme olla todistamassa, kun tämä upea hääpari sanoi toisilleen tahdon. Vihkiminen oli Tampereella ja hääjuhlaa vietettiin maaseudulla romanttisessa miljöössä. Täydellinen paikka hääjuhlien viettoon. Morsian oli todella kaunis, aurinko paistoi, ruoka ja musiikki oli hyvää sekä tunnelma mahtava. Mitä muuta voi täydellisiltä hääjuhlilta odottaa.

Aamulla herättiin ajoissa, mutta yllättäen vielä viime minuuteilla ompelin mekon olkaimia lyhyemmiksi. Kerettiin kaikesta huolimatta hyvissä ajoin paikanpäälle. Kirkossa pappi puhui niin kauniisti ja hääpari säteili onnea. Sainkin pidätellä kyyneleitä, raskaus tekee todella tehtävänsä. Vihkimisen jälkeen suuntasimme juhlapaikalle ja pääsimme kohottamaan maljan tuoreelle avioparille. Pian tämän jälkeen oli vuorossa ruokailu ja voi, kuinka herkullista ruokaa meille tarjoiltiin. Juhlat jatkuivat seurustelemisella ja pienillä ohjelmanumeroilla sekä puheilla. Iltaa kohden hääpari pääsi leikkaamaan hääkakkua ja tanssimaan häävalssin. Myös Petteri yllätti minut ja pyysi minua tanssilattialle. Kyllähän tuokin minut herkisti, sillä hän kun ei ole mikään tanssi-ihminen. Ilta jatkui bändin soittaessa aina yli puolen yön. Petteri lähti tuosta vielä käymään jatkoille, mutta minä olin niin väsynyt, että katsoin parhaaksi lähteä nukkumaan. Vauveli päätti, että äiti on juhlinut ihan tarpeeksi ja nyt on aika mennä huilailemaan. 

Kiitos hääparille ihanista juhlista!

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kun lääkäri suosittelee raskaudenkeskeytystä

Minulla oli aika Kuopioon neurologian polille, kun olin raskausviikolla 12. Aika oli varattu jo paljon ennen, kun tulin raskaaksi ja se koski epilepsiaani, joka ei lääkityksestä huolimatta ollut pysynyt täysin kurissa. Käynnin tarkoituksena oli tutkia tarkemmin epilepsian muotoa ja mahdollisesti löytää parempi lääkitys. Tiesin kuitenkin, että tutkimuksia ei voida tehdä raskauden vuoksi ja ne siirtyisi synnytyksen jälkeiseen aikaan. Olin jo aiemmin käynyt Jyväskylässä naistentautien polilla juttelemassa raskaudesta ja epilepsialääkityksestäni, ja tuolloin lääkäri ei nähnyt mitään estettä raskauden jatkamiselle. Hän kertoi, että hänellä oli muitakin potilaitaita, jotka syövät samaa lääkettä raskaudesta huolimatta. Olin siis luottavaisin mielin tulevan lapsemme hyvinvoinnista.
Menin Kuopioon ja istuin odottamaan aikaani odotusaulaan. Kohta minua pyydettiin hoitajan luokse ja keskustelin ensin hänen kanssa. Kerroin olevani raskaana. Täytin myös esitietolomakkeen, jossa kerroin odottavani lasta. Hoitajan jälkeen palasin odottamaan lääkäriaikaa. Minut kutsuttiin sisään ja ensimmäinen lause, mitä lääkäri sanoi minulle oli: "jos nyt olisit raskaana, käskisin sinun tehdä raskaudenkeskeytyksen". Menin aivan tolaltani ja kysyin, eivätkö he lue esitietolomakkeita. Mitä järkeä noissa lomakkeissa on, jos niitä kukaan ei lue? Tai miksi kävin hoitajalla, jos tieto ei kulje sieltä eteenpäin? Nieleskellen kyyneleitä kerroin olevani raskaana. Tuntui, että olin tehnyt elämäni hirveimmän teon. Tuntui, että olin toiminut väärin. Keskustelimme lääkärin kanssa raskaudesta ja siitä, ettenkö ole tietoinen syömäni epilepsialääkkeen riskeistä raskaudelle. Tuijotin lääkäriä ja kerroin, ettei minulle oltu puhuttu näin vakavasti asiasta aiemmin. Minulle oli jopa kirjoitettu aiemmin resepti vahvempaan foolihappoon, jos haluan tulla raskaaksi (foolihappo estää tiettyjä lääkkeen aiheuttamia riskejä). Toki minua oli varoitettu lääkkeen vaikutuksista, mutta vain suositustasolla. Pidin itseni kasassa ja aloimme puhumaan epilepsiastani. Äitini pyydettiin huoneeseen kuvailemaan kohtauksia. Hetken keskusteltuamme lääkäri päätyi puhumaan jälleen raskaudesta ja sanoi suoraan, että hänen suositus on tehdä raskaudenkeskeytys. Hän paasasi minulle vastuullisuudesta ja lääkkeen riskilukemista. Kaikesta siitä, mikä voi mennä pieleen. Yhtäkään lohduttavaa tai kannustavaa sanaa en kuullut. Kuuntelin hiljaa kunnes lääkäri lähti käymään jossain. En voinut enää pidätellä kyyneleitä ja ainoa asia, mitä sanoin äitille oli, että miten minulle voi käydä näin kaiken sen jälkeen, mitä olin joutunut elämässäni kokemaan. Miten voin olla näin viallinen ihminen?

Lääkäri tuli takaisin ja hän huomasi kai kyyneleeni, sillä hän "lohdutti" minua sanomalla, että saisin kuitenkin itse päättää, mitä asialle teen. Hän soittaisi minulle viikon kuluttua ja siihen mennessä minun tulisi tietää, kuinka toimin. Jatkanko raskautta vai keskeytänkö sen. Sovimme, että epilepsiatutkimukset jatkuu sitten, kun raskaus olisi ohi, keskeytyksen tai synnytyksen jälkeen. Lääkäri laittoi minut vielä päivystyksellisesti ultraan, jotta voidaan katsoa, kuinka vauva voi. Menin ultraan ja lääkäri tutki vauvan. Hän sanoi vauvalla olevan kaikki hyvin, eikä hän nähnyt vauvalla lääkkeestä johtuvia riskitekijöitä. Hän sanoi vielä, että neurologit ovat niin herkkiä näille asioille ja heidän suositukset perustuvat lukuihin, eikä minun pitäisi olla niin huolissani. Kokosin itseni ja olin, kun mitään ei olisi tapahtunut. Pääni sisällä syytin kuitenkin itseäni omasta itsekkyydestäni. Olinhan halunnut lapsen, vaikka syön lääkettä, joka lisäsi riskejä. Tuntui, kun olisin alkoholisti tai huumeiden käyttäjä, joka riskeeraa lapsensa terveyden vetämällä viinaa tai huumeita. Matkalla kotiin mietin, etten voi pilata tulevan lapseni elämää riskiluvuilla, ja näin ollen minun olisi pakko luopua sisälläni kasvavasta pienestä ihmeestämme. 

Kotiin tultuani juteltiin asiasta Petterin kanssa ja hän sai luotua minuun toivoa. Syytin kuitenkin itseäni ja vertasin itseäni pähteitä käyttävään odottajaan. Juteltuani Petterin ja muiden läheisteni kanssa sekä käytyäni np-ultrassa, päätin jatkaa raskautta. Rakastin jo siinä vaiheessa tulevaa vauvaamme niin paljon, etten voinut menettää häntä. Myöhemmin neurologi soitti minulle ja kysyi, mihin ratkaisuun olin päätynyt. Kerroin, että jatkaisin raskautta ja synnyttäisin vauvan. Lääkäri sanoi tienneensä, että päätyisin tähän ratkaisuun ja toivotti onnea loppuraskauteen. Hän sanoi, että näkisimme jälleen lapsen synnyttyä epilepsiatutkimuksissa. 

Raskauteni on määritelty riskiraskaudeksi ja olenkin käynyt normaalia useammin ultrissa. Vauva on voinut koko raskauden ajan hyvin, hänellä ei ole havaittu mitään ongelmia liittyen lääkkeeseen ja hän kasvaa täysin viikkojen mukaisesti. Lisäksi epilepsialääkeannosta on pienenennetty ja, mikä hienoa, en ole saanut raskauden aikana yhtään kohtausta. Olen todella kiitollinen, että päätin neurologin suosituksesta huolimatta jatkaa raskautta, ja nyt odotammekin innolla, että pääsemme näkemään meidän tulevan pienen rakkaan prinssin tai prinsessan.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Melkein toivoton juhlamekon etsintä - mekko raskausmahalle

Kuten aina, jätin juhlamekon hankkimisen viime tippaan. Me ollaan menossa lauantaina Petterin kaverin häihin ja tarvitsin mekon, joka sopii raskausmahan kanssa. Olin miettinyt mielessäni jo hyvissä ajoin millaisen mekon haluan, mutta kun menimme kauppaan, ei sellaista löytynyt mistään. Mietin monta kertaa siinä kauppoja kierrellessä, että jos olisin ollut liikkeellä aiemmin ja älynnyt katsoa nettikauppojen valikoimaa, ei olisi taas tarvinnut stressata näin paljoa. Ensi kerralla sitten fiksummin. Juhlamekko kuitenkin löytyi ja olen erittäin tyytyväinen siihen. Tässä vähän osviittaa siitä, millaisen mekon puen lauantaina päälle. Asun kokonaisuudessaan näette häiden jälkeen. 
Tykkään todella paljon tuosta Lindexin Holly & Whyte -merkistä, joten oli onni, että tämä yksi kappale oli jäljellä. Vielä pitäisi ennen perjantaita käydä ostamassa mekkoon sopivat korut ja miettiä, mitkä kengät lauantaina laitan. Voi, kuinka paljon haluaisin laittaa korkkarit, mutta luulenpa, että jossain vaiheessa jalat voi väsyä turhan paljon. Taidan siis tyytyä balleriinoihin. 
 
Oikein ihanaa keskiviikkoa kaikille!

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Suomipop 2017 - raskaana festareilla

Perjantaina päästiin kesäisiin festarifiiliksiin, kun lähdettiin Suomipop -festareille. Onneksi sääkin suosi siinä mielessä meitä, ettei vettä satanut, mutta kovin lämmintä ei ollut. Jouduttiinkin hakemaan kotoa lisävaatteita, jotta ei ihan jäädytty. Esiintyjistä eniten odotin Popedaa, Haloo Helsinkiä, Chisua ja JVG:tä. Tosin JVG jäi näkemättä, kun ei ihan keretty ajoissa paikan päälle. Kaikki esiintyjät olivat hyviä ja tunnelma aivan mahtava. Seurakin oli tosi hyvää, joten fiilikset olivat katossa. Mahtava festaripäivä! Alueelle ei saanut ottaa järkkäriä, joten alla kännykällä napsittuja kuvia.
Ennakkopeloista huolimatta jaksoin koko päivän ja yön hyvin. Pelkäsin, että väsähdän viimeistään puolivälissä ja loppuaika menee haukotellessa. Onneksi ei kuitenkaan. Meillä oli sen verran hauskaa, ettei siinä paljon kerennyt väsyä tai tylsistyä. Olin kuitenkin varautunut siihen, että pidän muutaman tauon ja käyn kotona lepäämässä, mutta enpä tarvinnutkaan niitä. Meillä meni pitkälle yöhön, jonka jälkeen uni kyllä maistui. Vaikka perjantai menikin oikein hyvin, lauantaina huomasi kehossa, että jotain oli tullut tehtyä edellispäivänä. Rasitus tuntui joka paikassa. Jalat olivat ihan muussia, niskoihin sattui, maha oli normaalista poiketen jollain tavalla kipeä ja kivuttomia supistuksia tuli aiempaa enemmän. Lauantai menikin täysin lepäillessä ja pikku hiljaa olo alkoi helpottaa. 
Tässä olisi muutamia vinkkejä raskaana oleville festarikävijöille:
  • ei kannata lähteä kolmen päivän festareille, yhdenkin päivän jälkeen olo on melko väsynyt
  • lepää kunnolla ennen festareita
  • laita mukavat ja joustavat vaatteet sekä hyvät kengät
  • syö ja juo kunnolla festareilla, tosin kannattaa syödä pieniä annoksia kerralla, jotta vauva ei paina täyttä vatsalaukkua
  • ei kannata rynniä väkijoukossa, vaan pysytellä väljemmillä vesillä, jotta kukaan ei tönäise mahaa
  • myöskään kova meteli ei ole hyväksi masuvauvalle
  • istu aina, kun mahdollista
  • nauti musiikista ja tunnelmasta
  • seuraava päivä kannattaa varata lepäämiseen
Oletteko käyneet tai käymässä tänä kesänä festareilla?

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Meikkituotteet ja festarimeikki

Eilen ennen Suomipop -festareille lähtöä kuvasin tämän hetkiset meikkituotteeni ja festarimeikin. Tällä hetkellä en ole kovin paljon panostanut meikkeihin ja olenkin aina pikapikaa ostanut uuden tuotteen loppuneen tilalle. Olisikin aika päivittää koko meikkipussin sisältö sopimaan iholleni ja tarpeisiini. Kun investoi kunnon meikkeihin, on meikki huomattavasti mukavampi tehdä ja tuntuu kasvoilla kivemmalta.
Tämän hetken ehdoton lempparituotteeni on tuo L'Oréal Nude Magique BB-cream. Ostin sen kesän alussa ja ihastuin siihen heti. Sillä saa tehtyä ihanan raikkaan ja kevyen meikkipohjan, ja toisaalta peittävämpään meikkiin se menee todella hyvin meikkivoiteen alle. Toinen hyväksi todettu tuote on Maybellinen The Falsies Push Up Drama -ripsiväri. Siinä on todella hyvä harja ja väriä tulee kerralla kunnolla.


Itselläni on kasvoissa sen verran paljon näppylöitä ja arpia, että meikkipohjan kunnollinen tekeminen on tärkeintä. Tässäkin pitäisi mennä päivittämään meikkituotteet asiantuntijan kanssa, sillä tuntuu, että en ole löytänyt itse sopivia tuotteita iholleni.
Luomiväri. Harvoin käytän näin tummaa silmämeikkiä, mutta festareille halusin käyttää tuota Maybellinen The Rock Nudes -luomiväripalettia. Siinä on mielestäni kivoja värejä ja kunnolla pikmenttiä.
Valmis festarimeikki!

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Vauvanvaateinventaario - kuinka paljon vauva tarvitsee vaatteita?

Täällä yksi ensimmäistä lasta odottava on ihan hukassa, kuinka paljon vauva tarvitsee vaatteita. Entä minkälaiset vaatteet on hyviä? Kuinka paljon mitäkin kokoa olisi hyvä varata kaappiin ennen vauvan syntymää? Tiedän, että kauppaan pääsee myös synnytyksen jälkeen, mutta tykkään, että kaikki on kutakuinkin etukäteen valmiina. Ainakin ne ensimmäisenä tarvittavat.
Olen ostellut pikkuhiljaa vauvanvaatteita tässä raskauden edetessä ja niitä on kertynyt jonkin verran. Ollaan jouduttu noudattamaan neutraali -linjaa, kun ei tiedetä tuleeko meitä ilahduttamaan tyttö vai poika. Neutraali sopii minulle, sillä en välitä niin kovin mistään vaaleanpunaisista ja -sinisistä söpöilyvaatteista. Tänään purinkin sitten vauvanvaatekaapin ja tein pienen inventaarion sen sisällöstä, jotta voidaan tehdä vähän listaa tarvittavista hankinnoista.
Tein Excel -taulukon, josta voi helposti tarkistaa tilanteen kunkin koon kohdalla. Taulukkoa on kätevä täydentää aina hankintoja tehdessä. Näin pysyy kärryillä vaatemääristä, eikä tule hankittua ainakaan kovin paljon liikaa vaatteita. Tosin en tiedä yhtään, mikä on liikaa ja mikä liian vähän.
Vinkkejä kaipailisin. Kuinka paljon tarvitaan vaatteita ensimmäisen parin kuukauden aikana? Mitä kokoja?


tiistai 11. heinäkuuta 2017

29. raskausviikko ja eilisiä ultrakuulumisia

Tänään vaihtui 29. raskausviikko (28+0) ja samalla alkoi viimeinen kolmannes. Maha vain jatkaa kasvamistaan ja omasta mielestäni maha on jo valtavan kokonoinen, mitähän se on kymmenen viikon kuluttua. Edelleenkään en tunne kuitenkaan ahdistusta kasvavasta kehostani, vaan olen ylpeä vauvamahan omistaja.
 
Tämän viikon alussa vauva painaa noin 1100 grammaa ja on 33,5 cm pitkä. Vauvan aivoaaltojen kuviot ovat lähes samanlaiset kuin vastasyntyneen. Hän osaa entistä paremmin avata ja sulkea silmiään, imeä sekä niellä. Keuhkot pystyvät hengittämään ilmaa ja vauva tekeekin hengitysharjoituksia. Keuhkot alkavat olla paremmin valmistautuneet kohdun ulkopuoliseen elämään. Keskushermostokin on kehittynyt niin paljon, että vauva voi itse säädellä ruumiinlämpöään. Jokainen päivä, jonka vauva viettää kohdussa parantaa mahdollisuuksia saada terve vauva, vaikka synnytys käynnistyisikin ennenaikaisesti. Vauvan kehosta 2 - 3 % on rasvaa. Poikavauvoilla kivekset laskeutuvat kivespusseihin. (Raskaus viikko viikolta)
 
Vauva alkaa painamaan jo million mihinkin kohtaan mahaa. Sisäelimet joutuvatkin koetukselle! Inhottavinta on etenkin se, kun vauva tökkäsee virtsarakkoon, nimittäin silloin on oltava lähellä vessaa. Pissahätä, kun yllättää melkoisella voimalla. Minulla on ollut närästystä ja ajoittain selkäkipua, mutta muuten suuremmilta vaivoilta on vielä vältytty. Kivuttomia supistuksia tulee päivittäin, mutta lääkärin mukaan ovat niin kauan vaarattomia, kun eivät satu ja tule säännöllisesti. Vauva on kovin virkeä. Hän potkii ja möyryää mahassa entistä voimakkaammin. Vauvan liikkeet näkyy selvästi jo ulkopuolellekin. On ihana seurata vauvan melskaamista, kun maha heiluu mukana.
Ja sitten vielä niitä ultrakuulumisia. Eli käytiin eilen Gravidassa kontrolliultrassa. Jännitettiin kovasti, onko vauvalla kaikki hyvin ja sukupuoliasiakin mietitytti. Olin itse ihan varma, että ei me saada edelleenkään tietää, onko meille tulossa pikkuinen tyttö vai poika. Aluksi lääkäri katsoi rakenteet ja mitat. Vauva painoi melkein 1200 grammaa ja hän vastasi viikkoja täysin. Hänellä oli kaikki kunnossa, mikä oli todella suuri helpotus. Vauva on mahassa pää alaspäin, peppu oikealla puolella ja jalat vasemmalla. Lopuksi kysäisin näkyisikö siellä kumpi meillä on tulossa. Lääkäri ultrasi vähän lisää, mutta ei saanut edelleenkään selkoa sukupuolesta. Vauva oli jälleen päättänyt laittaa jalat ristiin. Niinhän siinä kävi, kuten olin aavistellut, yllätys säilyy edelleen. Meillä olisi vielä yksi kontrolliultra elokuun lopulla raskausviikolla 35. On hienoa, että vauvan terveyttä seurataan näin hyvin. Olen siitä todella kiitollinen.
 
Kumpaa veikkaatte mahan perusteella? Tyttö- vai poikamaha? Mitä oireita teillä on ollut näillä viikoilla?

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Tämän päivän asu ja kuulumisia viime viikolta

Täällä jälleen pienen hiljaiselon jälkeen. Viime viikko meni lähes kokonaan opiskelujen parissa. Minulla on muutama erityispedagogiikan kurssi työn alla, ja voi kuinka pahalta tuntuukaan lukea kehitysvammoista ja oppimisvaikeuksista näin raskaana ollessa. Raskaana on niin paljon herkempi ja rupeaa väistämättä miettimään, onko meidän pikkuisella mahassa kaikki hyvin. Varinkin, kun tämä on riskiraskaus. Tässä tapauksessa tieto lisää todellakin tuskaa. Yhtenä päivänä mietin jo, että nyt en vain pysty tähän.
 
Lauantaiaamuun saakka ahersin opintojen parissa. Petteri oli reissussa koko viikon ja minäkin lähdin sitten lauantaina kohti Tamperetta. Tampereelta Petteri tuli hakemaan minut, käytiin syömässä ja lähdettiin Nokialle. Käytiin Petterin sisarusten ja heidän puolisoiden kanssa kuuntelemassa tanssilavalla A. Aallon rytmiorkesteria. Pitäähän sitä kerran kesässä lavatansseissa käydä. Oli todella hauska ilta ihanien ihmisten seurassa.
 
Tultiin sunnuntai-iltana takaisin Jyväskylään ja tänä aamuna olikin pitkään odotettu ultra. Kuulumisia ultrasta huomenna!
 
Hyvää viikonalkua kaikille!