perjantai 30. kesäkuuta 2017

Aurinkoa ja torstain kuulumisia

Täällä päin on ollut todella huonoa säätä viimeiset viikot. Joka päivä saa varautua siihen, että kohta tulee vettä. Ei ole siis ollut mitenkään otolliset ilmat lähteä ulkoilemaan. Eilen kuitenkin aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa ja me lähdettiin päiväksi ulos. Ensin mentiin treenaamaan golfia rangelle. Oli tosi kivaa ja yllättävän rankkaa eli meni ihan urheilusta. Unohdin ottaa juotavaa mukaan ja lopussa tuntui, että pyörryn kohta. Vähän tuo pikkuinen möhömaha tuntui olevan tiellä. Jännityksellä odotankin, kuinka kankeaa liikkuminen on sitten viimeisillään. 





Golfin jälkeen käytiin hakemassa juotavaa ja päätettiin lähteä vielä pelaamaan kierros frisbeegolfia. Itse aloin olla jo aika väsynyt, joten keskittymiskyky ei ollut enää ihan mikään paras. Raskaus vaikuttaa jaksamiseen aika paljon. Ei jaksa samalla tavalla kuin ennen. Lisäksi minua vaivasi jälleen niin yleinen raskausvaiva, pissahätä. Aina, kun lähdetään jonnekin, varmistan, että pääsenhän varmasti vessaan tarvittaessa. Nyt ei ollut vessaa lähettyvillä ja olin jo ihan pulassa loppuvaiheessa.

Kunnon ulkoilu teki todella hyvää ja nukuinkin viime yönä pitkästä aikaa kunnolla. Muutaman viikon ajan olen saanut unta vasta yhden-kahden aikaan ja herännyt olen jo viiden-kuuden aikaan. Viime yönä menin nukkumaan joskus yhden aikaan ja heräsin vasta yhdeksältä. Onneksi nyt on luvattu parempia ilmoja ja päästään olemaan enemmän ulkona, jospa ne yöunetkin parantuisi sillä. 


Oikein mukavaa perjantaita ja nauttikaa auringosta!

torstai 29. kesäkuuta 2017

Lasten yksityisyys somessa puhututtaa

Koko maailma pyörii netissä ja lähes kaikki meistä on kosketuksissa jollain tavalla someen. Jollain tavalla ihmisiä kiinnostaa toiset ihmiset ja heidän elämän seuraaminen, on kiinnostanut aina. Toisaalta ihmiset ovat innokkaita julkaisemaan omaa elämäänsä muiden ihmisten katseltavaksi. Me aikuiset pystymme päättämään itse siitä, mitä me haluamme laittaa itsestämme nettiin ja sitä kautta muiden ihmisten tietoon. Miten sitten lapset, jotka eivät vielä kykene päättämään itse, mitä heistä julkaistaan? 

Nykyään on täysin yleistä, että elämää jaetaan facebookissa, instagramissa, blogeissa sekä muissa netin paikoissa. Se luo paljon mahdollisuuksia, esimerkiksi kaempana asuvat ystävät ja sukulaiset pystyvät elämään perheen mukana, mutta se herättää väistämättä kysymyksen siitä, onko niillä kenestä me julkaisemme kuvia tai kirjoitamme, oikeus yksityisyyteen, tässä tapauksessa lapsillame. Tai missä sen yksityisyyden raja menee. 

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa sanotaan, että lapsen yksityisyyteen, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon ei saa puuttua mielivaltaisesti tai laittomasti eikä hänen kunniaansa tai mainettansa saa laittomasti halventaa. Miten tätä sitten tulkitaan nykyaikaisessa mediamaailmassa? Ymmärrän sen, että ihmiset haluavat jakaa elämänsä netissä ja toisaalta ymmärrän niitä, jotka haluavat suojella lapsensa yksityisyyttä jättämällä lapset netin ja somen ulkopuolelle. Kumpikin on oikein, kunhan vanhemmat ovat tehneet päätöksen epäitsekkäistä syistä. Tällä tarkoitan erityisesti sitä, että esimerkiksi lapsia ei tuoda blogiin sen vuoksi, että niiden avulla yritetään saada lisää lukijoita tai rahaa.  

Olen miettinyt tätä asiaa omalla kohdallani. Kirjoitan blogia elämästämme, olen facebookissa ja instagramissa. Olen kertonut somessa melko avoimesti sekä iloisista että vaikeammista asioista. Tietenkin olen vetänyt johonkin rajan siitä, mitä haluan pitää omana tietonani, kuitenkaan ilman, että piilottelen mitään. Raskaudesta ja tulevasta lapsestamme olen kirjoittanut avoimesti. Lapsemme on siis somessa jo ennen syntymäänsä. Nykypäivänä on niin luonnollista, että lapsen kasvot ja elämä näytetään muille katseltavaksi. Niin luonnollista, että harvoin tulee ajateltua, mitä tarkoittaa lapsen yksityisyyden suojaaminen. 

Mitä meidän tulevaan lapseen tulee, olen pohtinu hänen yksityisyyden suojaamista suhteessa nettiin ja someen paljon. Asia on hyvin ristiriitainen ja argumentteja puolesta ja vastaan on paljon. Kun asiaa rupeaa miettimään enemmän, tuntuu, että oikeaa vaihtoehtoa ei ole. Olen kuitenkin tällä hetkellä sitä mieltä, että minun somessani tulee olemaan esillä myös meidän tuleva lapsi. Totta kai olen pohtinut sitä, kuinka lapsuuden julkaiseminen netissä vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen, tai mitä mieltä lapsi on vanhempana siitä. Netti ja sitä kautta some on tätä päivää ja elämä nyt vaan on siellä. Aion suojella lastani, kuten itseäni ja muita läheisiänikin, netin huonoilta puolilta harkitsemalla tarkkaan, mitä sinne laitan. Se on ehkä fiksuin neuvo nykyajan mediamaailmassa.

Mitä mieltä te olette lasten oikeudesta yksityisyyteen? Missä menee raja?

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Hauska testi vauvamme sukupuolesta - kokeile sinäkin

En varsinaisesti usko näihin uskomuksiin syntyvän lapsen sukupuolesta, mutta en voinut vastustaa kiusausta, kun tämä testi tuli vastaan Facebookissa. Alkaa jo vähän jännittämään saadaanko tietää ennen synnytystä vauvan sukupuoli vai jääkö se sinne loppuhuipennuksen ylläriksi. Tässä kohtaa on kuitenkin hauska vilkaista, mitä vanha kansa sanoo.
1. Korkealla vai matalalla
Jos vatsasi on kovin ylhäällä, vauva on todennäköisesti tyttö. Jos taas alhaalla, tulossa on poika.
Luokittelisin vatsani kyllä näiden keskelle. Ei se ole kovin ylhäällä, mutta ei erityisen alhaallakaan. Sanoisin, että tästä kohdasta ei pisteitä kumpaakaan suuntaan.
2. Sydämensyke
Legendan mukaan yli 140 sykettä minuutissa tarkoittaa tyttöä ja alle 140 poikaa.
Meidän vauvalla syke on ollut aina 140 - 150 luokkaa, joten nippanappa tästä pisteet menee tytön puolelle.
3. Makea ja hapan
Himoitsetko jäätelöä jopa päivittäin? Jotkut uskovat, että se tarkoittaa tyttölasta. Jos mielit taas kaikkea suolaista ja hapanta, tulossa on poika. Jos himoitset juustoa ja lihaa, kasvaa masussa poika, hedelmien himo tietää tyttöä.
En himoitse tippaakaan mitään makeaa, enemmänkin minulle maistuu suolainen ja hapan. Juustolle ja etenkin lihalle nou, mutta myöskään hedelmät eivät minulle meinaa maistua, sillä ne ovat liian makeita. Tästä siis piste pojalle.
4. Parillinen vai pariton
Legendan mukaan Maya-intiaanit määrittelevät vauvan sukupuolen äidin iästä synnytyshetkellä ja synnytysvuodesta. Jos molemmat luvut ovat joko parillisia tai parittomia, tulossa on pikku-prinsessa. Jos toinen luvuista on parillinen ja toinen pariton, luvassa on pikku-prinssi.
Olen lapsen synnytyshetkellä 27 -vuotias ja syntynyt olen vuonna 1990, joten pariton ja parillinen luku antaa tulokseksi pojan.
5. Iho
Jos naamasi kukkii kuin kevätniitty, voit syyttää siitä tulevaa tyttö-vauvaa. Uskomuksen mukaan tyttö vie äidiltään kauneuden, joten siitä finnit. Poika saa äidin säärikarvat kasvamaan raskauden aikana nopeammin, tyttö ei karvoihin vaikuta. Poikavauva saa äidin käsien ihon myös kuivumaan, tyttö tekee ihosta pehmeämmän. 
Naamassani on sen tuhat näppyä ja iho on todella huonossa kunnossa. Säärikarvojen kasvu ei ole nopeutunut, eikä käteni ole erityisemmin kuivuneet. Näin ollen pisteet menee tytölle.
6. Sormustesti
Ota kihlasormuksesi (tai muu sormus) ja pujota se naruun. Roikota sormusta narussa vatsasi päällä. Jos sormus pyörii ympyrää voit odottaa tyttövauvaa, edes-taas -liike ennustaa poikavauvaa.
Jännittyneenä pujotin sormuksen naruun ja roikotin sitä mahan päällä. Sormus teki selkeää edes-taas -liikettä, joten tämän testin mukaan tulossa on selkeästi poika.
7. Pahoinvointi
Olitko todella pahoinvoiva ensimmäisen kolmanneksen aikana? Tai oletko vielä? Merkit viittaavat tyttölapseen. Vähäinen tai olematon pahoinvointi viittaa taas poikaan.
Alkuraskaudesta kärsin pahoinvoinnista ja heikotuksesta sekä väsymyksestä. En kuitenkaan sanoisi, että se olisi ollut todella voimakasta, mutta ei vähäistä tai olematontakaan. Näinpä tästä kohdasta ei pistettä tytölle eikä pojalle.
8. Jalat ja paino
Äidin jalkojen kylmeneminen ennustaa poikaa. Jos äidin ylimääräinen paino kertyy eteen, on odotettavissa poikavauva, painon kertyminen vyötärölle ja takapuoleen ennustaa tyttöä.
Jalkojen en ole huomannut olevan mitenkään erityisen kylmät. Myöskään painon en ole huomannut kertyneen mitenkään erityisesti eteen, mutta toisaalta ei vyötärölle ja takapuoleenkaan. Enemmän kuitenkin näyttäisi siltä, että viimeinen vaihtoehto olisi lähempänä totuutta. Enpä tiedä, mutta pistetään pisteet tytölle.
9. Rinnat
Jos rinnat kasvavat heti raskauden alussa, on odotettavissa tyttö. Jos oikea rinta kasvaa enemmän, on tulossa poika ja jos vasen kasvaa enemmän, kasvaa masussa tyttö.
Rinnat kasvoivat kyllä heti raskauden alussa ja vasen on kasvanut enemmän, joten yksinkertaisesti tyttö.
10. Kiukku 
Tyttö tekee äidistään kiukkuisemman, poikaa odottava pysyy tyynenä.
Tyttö ilmeisesti tulossa, sillä enemmän sanoisin olevani kiukkuinen kuin tyyni. 
11. Linea negra
Vanhan uskomuksen mukaan, jos linea negra ylettyy napaan saakka, muttei ylemmäs, on tulossa tyttö. Jos linja taas jatkuu napaa ylemmäs, olet saamassa pojan. 
Hailakka linea negrani yltää alhaalta pitkälle yli navan. Tämä ennustaa meille siis poikaa.
12. Kiinalainen syntymäkalenteri
Väitetään, että kalenteri ennustaa lapsen sukupuolen oikein yli 90 prosentissa tapauksista. Katso: kiinalainen syntymäkalenteri.
Kiinalaisen syntymäkalenterin mukaan meille olisi tulossa poika
Poika sai viisi pistettä ja tyttö viisi pistettä. Kaksi kohdista ei tuottanut selvää tulosta, joten niistä pisteitä ei kummallekaan sukupuolelle. Tämän testin mukaan meille olisi tulossa siis... tyttö tai poika. Tämäkään testi ei siis paljastanut vauvamme suurta salaisuutta. Hän haluaa todella pitää meitä jännityksessä. 

Testatkaa ihmeessä, mitä nämä uskomukset ennustavat teidän tulevan lapsen sukupuolesta.  

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Potkuttelua ja 27. raskausviikko

Tänään alkaa 27. raskausviikko (26+0). Odotan jo niin kovasti seuraavaa ultraa, että aika tuntuu matelevan. Käyn normaalia useammassa ultrassa epilepsialääkitykseni vuoksi. Normaaliraskaudessa ultria tarjotaan kaksi, mutta ns. riskiraskaudessa niitä on aina tarpeen mukaan. Tähän mennessä olen nähnyt pikkuisemme jo kuusi kertaa. Vaikka ultrakäyntejä varjostaa aina se, onko lapsella kaikki hyvin, on ollut ihana nähdä hänet näinkin usein. Tuntuu hassulta, että normaalisti raskauden aikana lapsen näkee vain kaksi kertaa. 
Toppi: Color4care

Tällä viikolla vauva painaa noin 900 grammaa ja on 31 cm pitkä. Aivoaallot ja aistit aktivoituvat ja aivopoimut aivojen pinnalla alkavat kehittyä asteittain. Vauva alkaa reagoida kohdun ulkopuolelta tulevaan valoon. Seuraava kuukausi on sikiölle erittäin aktiivista aikaa, se kasvaa ja lihoo. Jos lapsi syntyisi nyt, sillä olisi oli suuret mahdollisuudet selviytyä. Mahdollisuus turvalliseen synnytykseen kasvaa kuitenkin jokaisena päivänä, jonka lapsi on kohdussa. (Lisätietoa: vau.fi)
Vauva potkii ja riehuu mahassa etenkin aamuisin ja iltaisin. Useimmiten se on ihanan tuntuista ja odotan oikein, että saan tuntea pikkuisen potkut, mutta välillä ne vähän häiritsevät. Ne ikään kuin kutittavat tai sitten vauva potkaisee johokin kohtaan, mikä tuntuu epämiellyttävältä. Vessassa saa rampata koko ajan ja nukkua voisin turhankin paljon. Nyt viime aikoina on alkanut tulemaan harvakseltaan myös harjoitussupistuksia. Ne eivät ole millään tavalla kivuliaita, huomaan vain nuo kohdun kovettumisena. Maha kasvaa ja se tuntuu ihanalta... kuulostaapa hassulta, mutta on ihana ajatella, että mahan kasvun myötä myös vauva kasvaa ja vahvistuu. 
Ensimmäinen raskaus on kyllä jännittävää aikaa, kun kaikki on niin uutta. Sitä miettii paljon, mikä on normaalia ja mikä ei. Toisaalta huolestun pienemmistäkin tuntemuksista, mutta toisaalta usein järkeilen ja otan asioista selvää ennen kuin hätäännyn enempää. Ennen kuin tunsin vauvan liikkeitä, kuuntelin dopplerilla vauva sydänääniä päivittäin, mutta nyt meidän vilkas pikkuinen ilmoittaa olemassa olostaan sen verran usein, että sydänäänien kuunteleminen ei ole jokapäiväistä. 

Odottavan aika on pitkä, mutta ihanalla tavalla jännittävä.

Kivaa tiistaita kaikille!

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Missä blogiani voi seurata?

Kokosin tähän postaukseen linkkejä, joista blogiani voi seurata. Seuraamalla blogiani näissä, näet aina uusimman postuksen, kun julkaisen sen. Suosittelen siis kyseisiä paikkoja, jotta mitään ei jää väliin. Lisäksi seuraamalla life with Hanna-Mari -facebooksivua ja instagramia näet ekstrajuttuja!

Blogit.fi: https://www.blogit.fi/life-with-hanna-mari
Bloglovin: https://www.bloglovin.com/blogs/life-with-hanna-mari

Facebook: https://www.facebook.com/Life-with-Hanna-Mari

Instagram: hhhannamari

Theblogjungle: https://theblogjungle.com/user.php?user=H.Autioniemi

Blogin oikeassa reunassa on oikopolut, joiden avulla voit alkaa seuraamaan blogiani helposti bloglovinissa, blogit.fi:ssä ja facebookissa. Blogin reunassa linkki myös instagramiin.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Juhannustunnelmia

Meillä ei ollut mitään erityisiä juhannussuunnitelmia, vaan ajateltiin mennä ihan spontaanisti. Tärkeintä oli päästä grillaamaan ja juhannussaunaan. Aattona nukuttiin pitkään ja pikku hiljaa herättyämme alettiin tekemään lähtöä äitini luokse. Oltiin sovittu edellisiltana, että mentäisiin sinne viettämään aattoa. Tehtiin ruokaa, syötiin ja juteltiin. Oltiin ihan rauhakseltaan, vaikka vipinääkin riitti lasten toimesta, kun kolme pikkupoikaa nautti yhteisistä leikeistä. Illalla lähdimme käymään Petterin kanssa katsomassa pikaisesti kokkoa. Kokon jälkeen pääsimme saunaan. Kyllä puusauna voittaa meidän oman kerrostalosaunan. Kello oli jo yli puolen yön, kun lähdimme ajamaan kotiin. 
Juhannuspäivänä sää oli kylmä ja sateinen, joten me katsottiin parhaaksi viettää sitä lähinnä sisätiloissa kotona. Katsottiin Netflixiä ja syötiin lasagnea. Ei kovin perinteinen juhannuspäivä, mutta tänä vuonna tällä tavalla. Ensi vuonna meillä onkin sitten vajaa vuoden ikäinen lapsonen mukana juhannusta viettämässä 💜 Odotan oikein kaikkia juhlapyhiä, kun ne voi jakaa pienen ihmisen kanssa perheenä. Eilen juuri mietin, että jouluun on puoli vuotta ja silloin pikkuisemme on melkein kolmen kuukauden ikäinen. Ja siitä havahduin siihen, että laskettuun aikaan on enää pikkusen reilu kolme kuukautta. Ihanan jännää.  
Tällä hetkellä katselemme yleisurheilun joukkue-EM -kisoja. Yleisurheilu on yksi harvoista urheilulajeista, joita jaksan seurata, joten kesä on siitä kivaa aikaa, että kisoja riittää katsottavaksi. Tänään otan rennosti, sillä huomenna olisi alettava jälleen ahertaa kesäkurssien parissa. Luvassa olisi heinäkuun loppuun mennessä kaksi erityispedagogiikan kurssia ja elokuussa englanninkurssi. Syyskuussa alkaakin sitten äitiysloma. 

Miten teidän juhannus meni? 
Oikein rentouttavaa sunnuntai-illan jatkoa!

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Aikuisten risteily

Mitä tapahtuu, kun me nuoret aikuiset lähdemme risteilylle? Ei mitään. Korkeintaan käydään syömässä kaiken sen nukkumisen ohessa. Olimme Turussa puoli kahdeksan aikoihin ja laivaan pääsimme pian sen jälkeen. Yöunet olivat jääneet vähän liian lyhkäsiksi, joten heti aamiaisen jälkeen menimmekin hyttiin nukkumaan. Sen jälkeen kävimme kiertelemässä laivalla ja piipahdimme kannella, kunnes lähdimme jälleen huilaamaan. Iltapäivällä söimme ja otimme pienet päiväunet... jälleen. Tukholman satamaan saavuttaessa sääkin oli parempi ja kävimme kannella katselemassa maisemia. Käväsimme katselemassa myös jotain esitystä ja puolen yön jälkeen päätimme lähteä hyttiä kohti, mutta kaiken sen nukkumisen jälkeen unen saanti oli hiukan hakusassa. 
Aamulla heräsin aivan liian aikasin ja pyörin sängyssä ikuisuuden. Muutenkin tuntui, että en ole nukkunut kunnolla koko yönä. Sen siitä saa, kun nukkuu kolmet päiväunet. Nauratti oikein, kuinka hurja reissu meillä oli. Joskus on kuitenkin kiva lähteä laivalle ihan vain vaikka lepäilemään. 
Laivan palattua Turkuun, ajoimme Nokialle nukkumaan hetkeksi, jotta jaksetaan ajaa takaisin Jyväskylään. Tämä postaus sisälsi melko mento kertaa sanan "nukkuminen", mutta niin sisälsi meidän reissukin. Ja yhtään sen huonompi reissu se ei ollut, vaikka nukkuminen olikin kova sana. Tosin ei tämä nyt ihan hirmuinen yllätys ole, jos miettii viime aikaisia juttujani... väsyttää, väsyttää. 
Oikein hyvää juhannusaatonaamua kaikille!

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Viikonlopun kuulumisia ja alkuviikon extempore -reissu

Viikonloppu hujahti ohi ihan huomaamatta ja nyt ollaan jälleen aloittamassa uutta viikkoa. Lauantaina vietettiin kummipoikani 4 -vuotis synttäreitä. Olin luvannut tehdä sinne kinkkupiirakan, joten aamu alkoi sen leipomisella. Kinkkupiirakka on sellainen rutiinijuttu, sillä se kuuluu meillä jokaisten juhlien tarjottaviin ja yleensä sen tekeminen on minun hommani. Vietiin synttärisankarille lahjaksi hamahelmitarvikkeita, eräs peli ja saippuakuplia, ja kaikista innostunein hän oli saippuakuplista. Jotenkin niin ihanaa, kuinka pienet asiat saavat lapset onnellisiksi. Meillä aikuisilla on usein hirmuiset paineet pystyä antamaan lapselle jotain kallista ja hienoa, mutta tuollainen 4 -vuotias lapsi ei ymmärrä  vielä kalliin ja hienon päälle, kuten me ehkä ajatellaan. Kotiin tultiin vasta illasta ja Petteri lähti viettämään vielä iltaa kavereidensa kanssa. Minä jäin katsomaan Netflixiä, mutta uni voitti siinä yhdeksän aikaan. 
Sunnuntaiaamuna heräsin ajoissa ja siirryin peiton kanssa sohvalle katsomaan illalla kesken jäänyttä sarjaa. Nukahdin jälleen jossain vaiheessa. Tämä väsymyksen määrä on ihan mahdoton. Tuntuu, että voisin olla koko ajan nukkumassa. Pitäisikin saada sitä hemoglobiinia nousemaan vielä vähän korkeammaksi, kun se on rautalääkkeestä huolimatta melko matala. Meidän sunnuntai koostui loppujen lopuksi lähinnä Netflixistä. Alettiin katsoa sieltä erästä sarjaa ja se meni kuten aina: "katsotaan nyt vielä yksi jakso". Ehkäpä kuitenkin joskus saa ottaa rennosti ja viettää sunnuntaipäivää telkkarin ääressä. 
Nyt alkuviikosta meillä on vähän arjesta poikkeavaa luvassa. Eilen ajettiin Nokialle ja tänään meillä on tarkoitus mennä Turkuun, sillä päätettiin vähän sillein extempore lähteä risteilylle. Tullaan takaisin kotiin keskiviikkona ja sitten onkin melkein jo juhannus. Meillä ei ole vielä mitään erityisiä juhannussuunnitelmia, mutta ehkä niitä vielä kerkiää tulla. Sää näyttää kylmältä ja sateiselta, joten mitään hirmu ihmeellistä ei välttämättä tarvi edes tehdä. Minulle riittää, kun päästään grillaamaan ja saunomaan. Juhannus ei ole koskaan ollut minulle mitenkään merkityksellinen juhla ja yleensä olenkin jättänyt suuremmat suunnitelmat väliin. Yleensä juhannus on koostunut yhdessä olosta perheen tai kavereiden kanssa sekä tietenkin hyvästä ruuasta. 

Olemme juuri ajamassa kohti Turkua ja laivaa. Täällä sataa vettä ja on yhdeksän astetta lämmintä. Säästä huolimatta oikein hyvää alkuviikkoa kaikille!

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Ihan tavallinen kesäpäivä ja helppo kinkku-perunavuoka

Vietettiin torstaina ihanan tavallista kesäpäivää, sillä vihdoin koitti kunnon kesäsää. Tein jo aamulla kinkku-perunavuuan valmiiksi lounaalle, jotta saadaan olla koko päivä ulkona. Vuuan resepti löytyy muuten postauksen lopusta. Lounaan jälkeen käytiin katsomassa ilmavoimien lentonäytöstä, kun sellainen sattui olemaan tuossa aivan vieressä, hengailtiin satamassa ja käytiin kaupungilla. Kaupungilta löysin söpön collegepaidan vauvalle. Tällä hetkellä minun ei tule niinkään katseltua kaupoissa vaatteita itselleni, vaan ajaudun sinne vauvanvaateosastolle väistämättä. Petteri tykkää, kun koluan niitä aina läpi. Illalla lähdimme vielä heittämään frisbeegolfia ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Olihan se vähän tuuripeliä. Kiekot lensivät milloin minnekin, mutta aina välillä myös sinne koriin. Tällä väsymyksen määrällä päivä oli pitkä ja olin jo luovuttaa ennen frisbeegolfia. Huomaa, että ei ihan jaksa samalla tavalla kuin ennen raskautta. Kummasti aurinko kuitenkin piristi vielä illallakin. 

Tällainen oli meidän ihan tavallinen kesäpäinä. Toivottavasti nämä aurinkoiset päivät jatkuvat ja pääsee oikeasti kesän makuun. Lopuksi voin esitellä miehen panostuksen parvekeprojektiin, riippumatto. Ei niin esteettinen, mutta niin mukava. Onneksi tuo on mallia irroitettava, joten se ei kuulu meidän parvekkeen vakiosisustukseen. Silloin tällöin on ihana viritellä riippumatto ja ottaa siinä päikkärit.
Tässä olisi vielä alussa lupaamani helpon ja herkullisen kinkku-perunavuuan ohje. Kun panostaa vähän enemmän ja jaksaa tehdä vuuan ihan perunoista alusta alkaen, saa todella hyvän makuisen vuuan!

Helppo kinkku-perunavuoka eli kinkkukiusaus
  • perunoita
  • kinkkusuikaleita
  • 1 prk ruokakermaa
  • 1 prk maustettua ruokakermaa
  • suolaa
  • pippuria
Pilko perunat suikaleiksi. Laita perunat ja kinkkusuikaleet uunivuokaan. Lisää suola ja pippuri. Sekoita. Lisää kermat. Paista 175 asteessa noin 1,5 tuntia tai niin kauan, että perunat ovat kypsiä. Jos vuoka tummuu liikaa, kannattaa laittaa päälle kansi tai folio. 

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Elämää epilepsian kanssa

Kun sairastuin epilepsiaan, en pitkään aikaan halunnut ymmärtää koko asiaa. Heräsin aina sieltä ambulanssista aivan kuin se olisi ihan uusi juttu. En hyväksynyt sitä, että minulla oli nyt sairaus, joka aiheutti ne ambulanssikeikat. Minua ärsytti kaikki se hössötys ja muiden vakavat naamat. Ajattelin, että eihän tämä nyt mitenkään vaarallista ole, kohtauksia tulee ja menee. Siinä vaiheessa kuitenkin, kun palasin pikku hiljaa sairaslomien jälkeen opiskelemaan ja muuhun elämään, alkoivat kohtaukset todella haitata normaalia elämää ja minua, varsinkin, kun mikään lääke ei tehonnut. Pelkäsin ja pelkään edelleen, että entä jos saankin kohtauksen ihan juuri nyt tässä.  
Epilepsia on pitkäaikaissairaus ja usein sen hoito jatkuu läpi elämän. Epilepsiaan voi sairastua missä iässä tahansa, mutta yleisintä sairastuminen on varhaislapsuudessa tai ikääntyneenä. Suomessa epilepsiaa sairastaa noin 1 % väestöstä. Epileptinen kohtaus syntyy, kun aivojen normaali sähköinen toiminta häiriintyy. Syitä epilepsialle on satoja ja kaikilla potilailla ei löydy selvää yksittäistä syytä. Epilepsiaa voivat aiheuttaa kaikki vauriot tai sairaudet, jotka häiritsevät aivojen rakennetta tai toimintaa. Kuka tahansa voi saada yksittäisen epileptisen kohtauksen, mutta epilepsiaa sairastavalle kohtauksia tulee toistuvasti. Epilepsia todetaan, kun ihmisellä on poikkeava taipumus saada epileptisiä kohtauksia toistuvasti ilman erityisiä altistavia tekijöitä. Kohtaustyypit voidaan jakaa paikallisalkuisiin ja yleistyneisiin kohtauksiin. Osa kohtauksista jää kuitenkin luokittelemattomiksi. Kohtaustyypin määrittely on epilepsian hoidossa tärkeää, sillä sen avulla voidaan määrittää oikea epilepsiatyyppi ja hoito.
Lisätietoa: Epilepsialiitto

Sairastuin epilepsiaan ehkä joskus 23 -vuotiaana. Kaikki alkoi Kokkolassa kirpputorilla, jossa olimme äitin ja siskon kanssa. Olin nähnyt jo edellisenä päivänä outoa valonväreilyä näkökentässä ja yhtäkkiä ne voimistuivat. Seuraava muistikuva minulla onkin sitten ambulanssista, jossa en millään uskonut, että olin menettänyt tajuntani ja kaatunut. Silloin kukaan ei nähnyt itse kohtausta, joten se laitettiin pyörtymisen piikkiin. Ei mennyt kauaa, kun satuin olemaan jälleen samaisella kirpparilla ja aloin yhtäkkiä näkemään näkökentässäni vilkkuvan valopallon. Juoksin ulos ja sain kohtauksen. Tällä kertaa äiti näki kohtauksen alusta loppuun. Ja taas heräsin ambulanssista. Tämän jälkeen kohtauksia tuli melko tiheään ja epilepsiaa ruvettiin tutkimaan. Minulla todettiin epilepsia ja aloitettiin lääkitys. Lääkkeet eivät auttaneet ja kohtaukset jatkuivat. Lääkkeitä vaihdettiin useaan kertaan, mutta mikään ei tuntunut tehoavan. Kohtauksia tuli vähintään kahden kuukauden välein, pahimmillaan kolme saman päivän aikana. Tässä vaiheessa ennakko-oireet olivat loppuneet ja saatoin saada kohtauksia aivan yhtäkkiä kaupassa, luennolla tai kotona. Jossain vaiheessa minulle kokeiltiin erästä lääkettä varsinaisen lääkkeen rinnalle, mutta sain siitä vaarallisen allergiareaktion ja joudin yli kahdeksi viikoksi sairaalaan. Kohtaukset jatkuivat, mutta varsinaista lääkettä ei lähdetty muuttamaan, vain annosta suurennettiin. Ei tehoa. Kohtauksia tuli säännöllisesti aina viime lokakuuhun saakka. Nyt on ollut pidempi kohtaukseton jakso, joka toivottavasti jatkuu mahdollisimman pitkään. Olen ollut todella onnekas, kun en ole raskauden aikana saanut kohtauksia. Ehkä minun tapauksessani raskaus on saanut aikaiseksi jotain hetkellisiä muutoksia aivojen toiminnassa, tiedä näistä. Raskauden jälkeen olen menossa jälleen Kuopioon lisätutkimuksiin, jotta pystyttäisiin määrittelemään epilepsian tyyppi ja sitä kautta paras mahdollinen lääkitys, koska nykyinen lääkitys ei ole pitänyt minua kohtauksettomana. 

Elämä epilepsian kanssa on välillä hankalaa ja aiheuttaa ylimääräistä stressiä, mutta sairastuminen epilepsiaan ei ole maailmanloppu. Eikä minun elämäni loppu. Epilepsian kanssa tulee toimeen ja vaikka lääkitykseni onkin vielä hakusassa, luotan, että kaikki menee parhain päin. Arkeni on aivan normaalia, mitä nyt pitää muistaa ottaa lääkkeet ja ei saa mennä esimerkiksi yksin uimaan. Totta kai minua mietityttää, että mitä jos saan kohtauksen, kun olen vauvan kanssa kahdestaan. Ajattelen kuitenkin niin, että on turha pelätä tällaisia asioita. Jos niitä rupeaa pohtimaan liikaa, ahdistus kasvaa aivan liian suureksi.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Parvekeprojekti

Viikonloppuna sain laitettua vihdoin ja viimein parvekkeemme kesäkuntoon. Halusin parvekkeelle kasvamaan ennen kaikkea yrttejä. Istutinkin sekä siemeniä että valmiita yrttien taimia. Tarkoitus oli ostaa taimia koko laatikko täyteen, mutta jälleen kerran oli taimet loppuneet kaupoista. Katsotaan miten siemenet lähtevät itämään. Toiseen laatikkoon löytyi ihania vaaleanpunaisia kukkia, joiden nimeä en tietenkään enää muista. Sain myös vaalenpunaisen ruusubegonian, joka sopi parvekkeelle täydellisesti valkoisessa ruukussaan. Aurinkotuolit ja pieni pöytä löytyi sattumalta viime kerralla Ikeasta. Halusimme tuolit, joissa voi todella loikoilla ja nuo yksinkertaiset tuolit keltaisella kankaalla tuntui ja näytti todella hyviltä. Jotenkin tuo kelta-harmaa-vaaleanpuna -värimaailma kolahti tänä vuonna. 

Olemme muuttamassa talven aikana tästä asunnosta pois, joten en viitsinyt mitään isompia hankintoja parvekkeelle tehdä. Olisin halunnut muun muassa puuritilälattian, sillä eihän tuo betonikivimikälielattia ole hieno eikä kivan tuntuinen, mutta näillä mennään ja onneksi tuo harmaa matto tuo vähän pehmeyttä parvekkeelle. Mikä tärkeintä, parvekkeelle paistaa aurinko koko päivän, joten kyllä siellä viihtyy. 

Mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille!