keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Yhdeksän kuvaa menneisyydestä #profiilikuvahaaste

Päätin toteuttaa monessa blogissa pyörineen Mamma rimpuilee -blogin profiilikuvakuvahaasteen. Tarkoituksena oli laittaa kymmenen Facebook-profiilikuvaa viimeiseltä kymmeneltä vuodelta. Itse olen liittynyt Facebookiin vasta vuonna 2009, joten tässä yhdeksän profiilikuvaa Facebook-historiastani. 
Vuosi 2009: Tässä on ensimmäinen profiilikuva Facebookista. Ikää minulla oli tuolloin 19 ja asuin vielä äitini luona. Tuntuu, että tästä kuvasta ei ole niin älyttömän montaa vuotta kuin siitä oikeasti on, kahdeksan vuotta itse asiassa. 
Vuosi 2010: Tuona vuonna olin Inkeroisissa opiskelemassa kuvallista ilmaisua. Tykkäsin koulusta ihan hirveästi. Tästä kuvasta tuntuu taas olevan ikuisuus. 
Vuosi 2011: Kuva on otettu RUK:in kurssijuhlasta, jonne minulla oli kunnia päästä. Oikea prinsessapäivä! Muistan, että päivä oli kuuma ja aurinkoinen. Olin valvonut vuorokauden ja yhden päivän. Sen voi huomata ehkä tummista silmänalusistani. 
Vuosi 2012: Kuva on otettu, kun olin 22 -vuotias. Tuona vuonna hain opiskelemaan yliopistoon ja pääsin sisälle. Hieno vuosi sen osalta! 
Vuosi 2013: Tässä kuvassa olen Halloween -juhlissa. Meillä oli tapana pitää kavereiden kanssa bileitä nuorempana ja  teemabileet olivat meidän juttu. Alunperin esitin jotain pelottavaa tyttöä, mutta kuvaa varten olen laittanut päähäni myös tuon naamion. 
Vuosi 2014: Tässä kuvassa olen 24 -vuotias ja kuva on otettu äitini takapihalta. Muistan vieläkin tuon päivän. Haimme siskoni ja hänen kaverinsa joltain rilluttelureissulta ja menimme äitini luokse kyläilemään. 
Vuosi 2015: Tämä kuva on ajoilta, jolloin olin Kokkolassa. Olin kotilomalla ja olimme lähdössä siskoni kanssa viettämään iltaa. Hiukset olin värjäyttänyt astetta vaaleammaksi. Rakastan noita kenkiä edelleen ja odotankin, että pääsen käyttämään niitä jälleen raskauden jälkeen. Toivottavasti saan tänä kesänä yhtä hyvän rusketuksen kuin tässä profiilikuvassa.
Vuosi 2016: Tämä on kuva on viime vuodelta. Pidimme äitini kanssa pienen kuvaustuokion, kun pyysin häntä valokuvaamaan minua. Muistan, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun pystyin jollain tavalla nauttimaan valokuvattavana olemisesta. Ja jälleen tummat hiukset.
Vuosi 2017: Tässä kuvassa ollaankin jo kuluvassa vuodessa. Kuva on otettu kevään yhtenä aurinkoisimmista päivistä. Olimme siskoni perheen kanssa grillaamassa laavulla. Hiukset olivat saaneet juuri ennen kuvan ottamista jälleen vaaleamman sävyn. 

Oli jännä selata vanhoja kuvia ja muistella menneitä vuosia. Tartu sinäkin haasteeseen ja julkaise vanhat profiilikuvasi! #profiilikuvahaaste

tiistai 30. toukokuuta 2017

Miltä äitiys tuntuu, kun odottaa lasta?

Äitiys on asia, mitä olen pohtinut jo näin raskausaikana. Äitiys on maailman luonnollisin asia, mutta siihen liittyy aina tunteita laidasta laitaan. Olen aina halunnut äidiksi ja minulla on ollut lapsesta asti voimakas hoivavietti. Nukkeleikit olivatkin suosikkejani läpi lapsuuteni. Olen aina elänyt sitä varten, että minusta tulee äiti jonakin päivänä. Odotankin aivan valtavasti sitä hetkeä, kun saan meidän oman pikkuisemme ensimmäisen kerran syliini. Olen kuvitellut tuhansia kertoja etukäteen sen valtavan rakkauden ja kiintymyksen määrän, joka minun ja vauvamme välillä tulee vallitsemaan, joko heti tai vähän myöhemmin.
Nyt raskaana ollessani minun on ollut vaikea ymmärtää sitä, että odotan todella vauvaa. Luulen sen johtuvan siitä, että raskaaksi tuleminen ei ole ollut minulle mikään itsestään selvyys ja toiseksi pelosta, että en tulisi saamaan omaa lasta. Yhtäkkiä minun sisälläni kasvaakin meidän oma tuleva vauva, ja se vaan on niin uskomattoman hienoa, että sitä on vaikea uskoa todeksi. Mietimme juuri tänään, että meillä ei ole mitään nimeä vauvalle, jolla me sitä kutsuisimme nyt raskausaikana. Se on vaan vauva. Nauroimme, että me ei taideta kumpikaan vielä uskoa todeksi sitä, että meillä on kohta oma lapsi. 
Äitiys ja ajatus äidiksi tulemisesta ei kuitenkaan ole helppo laji. Raskausaikana ja jo ennen sitä olen luonut itselleni sellaisen ajatusmallin, että minun tulisi onnistua äitiydessä täydellisesti ja kaikki negatiivinen, mitä tulisin ajattelemaan äitiydestä tai lapsestamme, olisi väärin ja johtaisi äitiydessä epäonnistumiseen. Ajatus siitä, että vauvan synnyttyä minulle tulisi olo, että tätäkö tämä nyt on, en jaksa, kauhistuttaa minua. Minä olen halunnut niin paljon omaa lasta ja tulla äidiksi, että miten voisin ajatella, että en jaksakaan, tai että haluaisin enemmän omaa aikaa. Neuvolassa puhuttiin viimeksi juuri tästä aiheesta ja meille kerrottiin, että lähes poikkeuksetta jokainen äiti kokee jossain vaiheessa vauvan synnyttyä tällaisia ajatuksia. Tieto siitä, että se on täysin sallittua ja normaalia, helpottaa oloani. Ehkä kenenkään ei tarvitse jaksaa ja olla läsnä koko ajan sata prosenttisesti. 
Nyt raskausaikana haluankin pyrkiä siihen, että opin ajattelemaan armollisemmin itsestäni tulevana äitinä. Minun ei tarvitse olla ylipäänsä maailman paras äiti vaan riittää, että olen paras äiti meidän lapsellemme. Luotan joka tapauksessa itseeni täysin tulevana äitinä ja uskon, että meistä tulee hyvät vanhemmat meidän lapsellemme. 

Minkälaisia ajatuksia äitiydestä teillä on tai on ollut raskauden aikana? Kuinka ne muuttuivat lapsen synnyttyä?

maanantai 29. toukokuuta 2017

Sun tissit on ihan valtavat - ajatuksia muuttuvasta kehosta

Keho muuttuu raskauden myötä valtavasti. Kaikki se muutos on luonnollista ja kuuluu raskauteen ja lapsen saamiseen. Tuo ajatus on se, jolla "lohdutan" itseäni niinä hetkinä, kun kasvava maha tai levenevä lantio mietityttää. Kehon täytyy muuttua, jotta lapsella olisi muun muassa tilaa syntyä ja minulla olisi esimerkiksi tarpeeksi rasvavarastoja ruokkimaan vauva. 

Kun kuulin ensimmäisen kerran, että ne pelottavat sanat "sun maha on kasvanut ihan hirveästi", menin täysin sanattomaksi. Aha, miksi joku saa sanoa minulle, että mahani on kasvanut? Eihän kukaan sano ei-raskaana olevalle, että hei sun maha on kasvanut. Nyt raskauden edettyä jo yli puolen välin, olen tottunut siihen, että mahani kokoa kommentoidaan. Olen suorastaan ylpeä kasvavasta mahastani, sillä kannanhan sisälläni meidän tulevaa pikkuista. 
Ensimmäinen varsinainen kehoahdistus minulle tuli muutama päivä sitten, kun huomasin lantioni alkavan levetä. Olen kriiseillyt aina lantioni kanssa ja tietenkin raskauden aiheuttama muutos lantiossani aiheuttaa ahdistusta. Järki sanoo, että kehoni tekee tilaa lapselle, jotta hän mahtuu kasvamaan ja hänellä olisi tilaa syntyä, mutta tunnepuoli on erikseen. On tietenkin ymmärrettävää, että jokainen nainen kärsii väistämättä jollain tavalla kasvavasta kehosta. Se on yhtä luonnollista kuin muuttuva keho, joten en ole huolissani ajatuksistani

On raskaus tuonut toki mukanaan positiivisiakin muutoksia kehossani. Olen ihan tyytyväinen siihen, että rintani ovat kasvaneet. Rintani ovat olleet aina minulle asia, joka on tehnyt minusta naisen. Vaikka kaikki muu kehossani on kaatunut päälle, olen ollut iloinen siitä, että omistan kohtuullisen kokoiset rinnat. Raskaus on tehnyt minusta vielä enemmän naisen ja onhan se hienoa, kun saa kuulla, että sun tissit on ihan valtavat. Olenkin nauranut, että mitä ne ovat sitten vauvan synnyttyä! Toki minua hirvittää vähän, mitä raskaus ja vauvan syntymä tekee rinnoilleni. Palautuvatko rinnat entiselleen vai miltä ne tulevat näyttämään. Pinnallista tai ei... Olen kuitenkin sitä mieltä, että sitä ei kannata murehtia nyt. Sitä paitsi kaikki se raskauden jälkeinen muutos on vauvan arvoista, toivon ainakin, että pystyn ajattelemaan niin.
Ryhdin ja painopisteen muuttuminen on jo tässä vaiheessa tuonut tullessaan selkäkipuja. Välillä on vaikea hyväksyä sitä, että ei voi toimia niin täysillä kuin ennen. Raskaus aiheuttaa myös mahan vihlaisuja ja etenkin nopeat kiertoliikkeet tuntuu mahassa. Myös pikku hiljaa lisääntyvä kehon kankeus aiheuttaa huvittuneisuutta. Enää ei pääse samoihin asentoihin kuin ennen ja jalat eivät nousekkaan niin ketterästi ylös kuin ennen raskautta. 
Tällaisia ajatuksia minulla on näin vähän yli puolen välin raskautta. Katsotaan miten ajatukseni muuttuvasta kehosta muuttuvat raskauden edetessä. Toivon, että pystyisin suhtautumaan raskauden tuomiin muutoksiin mahdollisimman positiivisesti ja ahdistuksen tullessa järkeilemään muutokset vauvan vaatimiksi muutoksiksi. 

Minkälaisia ajatuksia teillä on ollut raskauden tuomista muutoksista? 

Mekot valmiina lähtöön

Mekot matkalaukkuun ja menoksi! Me lähdemme nauttimaan viikoksi auringosta Kyprokselle, mutta blogi ei hiljene. Olkaa siis kuulolla. Luvassa muun muassa ajatuksia äitiydestä.

Ihanaa viikonalkua!

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Ihania ystäviä ja lauantain kuulumisia

Parasta on nähdä ystäviä pitkästä aikaa ja nauraa niin, että vatsaan sattuu. Eilinen aamu alkoi teellä sekä melkein muroilla ja jogurtilla. Kuten olen aiemmin kirjoittanutkin, en ole raskauden aikana pystynyt syömään mitään makeaa. Ostin kuitenkin pitkästä aikaa jogurtin ja yritin valita mahdollisimman raikkaan maun. Päädyin sitruunan makuiseen uutuuteen. Odotuksistani huolimatta, en pystynyt herkullisen näköistä jogurttia syömään. Seuraavaksi kokeilen kyllä luonnonjogurttia! 

Aamiaisen jälkeen aloin ahertamaan erään koulutehtävän parissa, jonka haluan saada valmiiksi ennen kuin lähdemme reissuun. Jossain vaiheessa tein meille pikaisesti ruokaa edellispäivän uusista perunoista ja lihapullista. Niiden oheen keitin parsakaalia, rakastan muuten sitä. Voisin syödä pelkkää parsakaalia. Katoin yksinkertaisen ruuan yksinkertaisen kauniisti ja pelkistetysti. 

Illalla meillä oli ystäväni valmistujaiset. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa parhaimpia ystäviäni, viime kerrasta oli kulunut aivan liian pitkä aika. Toivottavasti kesän aikana voimme nähdä useammin, kun kaikkien opiskelu- ja työkiireet helpottavat. Parasta on kuitenkin se, että aina kun näemme, tuntuu, että olisimme nähneet edellispäivänä. Jutut jatkuvat siitä, mihin ne viimeksi ovat jääneet. Olen kiitollinen siitä, että minulla on ystäväni. 

Nyt rupean pakkaamaan. Lähdemme ajamaan ensi yönä Helsinkiin ja lento kohti Kyprosta lähtee huomenna aamuseitsemältä. Arvatkaa olenko innossani? Aivan ihanaa päästä viikoksi lämpimään, kun täällä Suomessa sää ei ole ollut taas viime päivinä kovin kesäinen. 

Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille!

perjantai 26. toukokuuta 2017

Raskaus ja syömishäiriö

Raskaus on vaikuttanut siihen, miten suhtautuden itseeni, kehooni ja ruokaan. Nyt vauva on tärkein ja minä elän häntä varten. Olin jo ennen raskautta päässyt suhteellisen hyvään alkuun syömishäiriöstä toipumisessa, mutta minusta tuntuu, että heti kahden viivan ilmestyttyä raskaustestiin, minusta tuli paljon rennompi, mitä tulee suhtautumiseen itseeni. 
Syömishäiriöhän itsessään saattaa aiheuttaa lapsettomuutta ja minullakin oli kuukautiset pois monta vuotta syömishäiriön takia. Itse asiassa ennen raskaaksi tulemista, kuukautiseni olivat olleet minulla vasta muutamia kuukausia ja ne olivat todella epäsäännölliset. Ehkä syömishäiriötausta lisäsi myös huomattavasti pelkoa siitä, että en tule saamaan omaa lasta. Tämä vauva olikin niin iloinen ja onnellinen yllätys, että miten voisin tehdä itselleni sen, että kärsin suhtautumisesta itseeni ja ruokaan. Minä ikään kuin sain lahjan, joka kertoi minulle, että nyt minun olisi viimeistään aika ruveta elämään. 

Raskaus muuttaa kehoa ja painoa tulee yleensä vähintään kymmenisen kiloa lisää. Painon nouseminen noin merkittävästi olisi ollut minulle vielä jokin aikaa sitten täysi katastrofi. Raskauden myötä olen oppinut suhtautumaan kehooni eri tavalla kuin ennen. Kun tulin raskaaksi, halusin ajatella, että kaikki mitä kehossani nyt tapahtuu on täysin normaalia. Ensimmäisen kerran elämässäni olen ylpeä mahastani, kasvavasta mahastani. Uskomatonta. Totta kai minullakin on omat kriisini kasvavan kehoni kanssa, esimerkiksi levenevää lantiota on vaikea hyväksyä. 

Miten sitten pystyy syömään yhtäkkiä ruokaa, kun aiemmin se oli niin vaikeaa? Minulle sanottiin, että nyt raskausaikana olisi hyvä ajatella ruokaillessa sitä, että syön, koska vauva tarvitsee tätä. Ajattelen itse vähän eri tavalla. Minä syön, jotta olen terve ja sitä kautta voin kasvattaa sisälläni lasta. Toiseksi syön, jotta olen terve vauvan synnyttyä. Jos ajattelisin syöväni vain sen vuoksi, että vauva tarvitsee syömääni ruokaa, voi käydä niin, että syömisestä tulee vain vauvaa varten tehty suoritus. Mitä sitten, kun lapsi syntyy? Ketä varten sitten syön? Mielestäni minun pitää opetella syömään ihan vain itseäni ja omaa terveyttäni varten. Sitä kautta pystyn nyt kasvattamaan lasta sisälläni ja myöhemmin olemaan äiti lapsellemme.  

Nyt syön, koska minä voin syödä. Minä saan syödä. Haluan nauttia ruuasta ja haluan, että ruoka on osa minun normaalia elämää. Totta kai minulla on vielä opeteltavaa. Minun on esimerkiksi vaikea syödä ruokaa, josta en todella tykkää. Ruuan tulisi olla aina hyvää, sillä jollain tavalla minulla on edelleen ajatus, että pahaa ruokaa on turha syödä. Myös nopeasti ja "ohimennen" syömistä minun tulisi harjoitella ennen lapsen syntymää, sillä sen jälkeen minun on pakko osata tehdä niin. Vauvan kanssa ei ole läheskään aina aikaa keskittyä ruokailuhetkeen tai saatikka pähkäillä tunteja, mitä ruokaa minä haluan juuri nyt syödä. 
Raskaus on jo tähän mennessä opettanut minulle todella paljon. Toivon, että saan pidettyä tämän kaiken voiman, jota minä olen nyt saanut kerrytettyä, myös vauvan synnyttä. Silloin haasteita tulee varmasti eteen suhteessa omaan itseensä, kehoon ja syömiseen, mutta toivon, että ne pysyvät hallinnassani. 

Mikään ei ole ihanampaa kuin pikku hiljaa pyöristyvä vauvamaha, vai mitä? 

torstai 25. toukokuuta 2017

Meidän koti kuvina

Me asutaan tällä hetkellä pienessä kerrostalokaksiossa ihanalla asuinalueella järvenrannalla. Olemme asuneet tässä asunnossa vajaan vuoden ja olemme laittaneet tätä pikku hiljaa meidän näköiseksi. Tykkään sisustuksessa neutraaleista väreistä, kuten valkoisesta, harmaasta, beigestä ja mustasta. Tykkään myös ripauksesta vaaleanpunaista. Tällä hetkellä myös vaalea puu miellyttää silmääni. Tykkään pelkistetystä kodista. Meillä on vauvan myötä tulossa muutto isompaan asuntoon ja olen siitä todella innoissani. Haluaisin valoisan ja avaran asunnon, jossa on vähän enemmän tilaa elää. 

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Uudet kynnet ja tämän päivän kuulumiset

Sain vihdoin ja viimein huollettua kynteni, jotka olivat jo melko kauheassa kunnossa. Viime huollosta oli kulunut vähän turhan pitkä aika. Käyn siskoni luona huoltamassa kynnet, sillä hänellä on kaikki tarpeellinen tuohon hommaan. Istuin kolme tuntia laittamassa kynsiä ja tuon jälkeen selkäni oli siinä kunnossa, että hengittäminenkin tuntui pahalta. Ehkä pitäisi opetella kiinnittämään vielä entistä enemmän huomiota siihen, missä asennossa on. Toiseksi säännöllinen selän jumppaaminen ja venytteleminen ei olisi todellakaan pahitteeksi. Haluan nimittäin pystyä olemaan niin normaalisti kuin nyt ison mahan kanssa voi olla ja liikkumaan vielä loppuraskaudestakin.


Meillä oli tänään siivouspäivä ja ennen siskoni luokse lähtöä kerkesin järjestellä omat tavarani paikoilleen. Sovittiin Petterin kanssa, että jatketaan sitten, kun tulen takaisin. Kotiin tullessani minua kuitenkin odotti mies, joka oli siivonnut koko asunnon ja pessyt ikkunat. Oli ihana tulla puhtaaseen kotiin ja päästä hetkeksi lepäämään ilman, että olisi pitänyt heti alkaa siivoamaan. Siinä lepäillessäni kirjoittelinkin sitten ensi viikolle postauksia valmiiksi, jotta täällä ei olisi täysin hiljaista lomamatkamme ajan.
 
Illalla söimme hyvin siivouspäivän ja minun osaltani uusien kynsien kunniaksi. Teimme maailman parasta kanapastaa. Nyt kirjoitellessani tätä, vauva potki niin lujaa, että tunsin ensimmäisen kerran mahan läpi hänen potkunsa. Ihan uskomaton tunne. Pyysin Petteriä laittamaan käden mahalleni, mutta vauva rauhoittui ja lopetti potkimisen. Hän ei päässyt vielä kokemaan tuota ihmeellistä tunnetta. Posti toi meille tänään myös ihanan jumpsuitin vauvalle.  
 

tiistai 23. toukokuuta 2017

Raskausviikko 22

Tällä viikolla vauva painaa noin 400 g ja on 26 cm pitkä. Vauvalla on kohdussa vielä paljon tilaa temmeltää ja se onkin todella aktiivinen. Vauva tekee kuperkeikkoja, nyrkkeilee ja potkii. Vauva päättää omasta vuorokausirytmistä ja yleensä se haluaa nukkua silloin, kun äiti on aktiivinen ja on heräillä silloin, kun äiti nukkuu. Vauva on laiha ja hento, sillä sen rasvakerros ei ole vielä muodostunut kovin paksuksi. Vauva jatkaa hengitysharjoituksia vetämällä lapsivettä kehkoihinsa ja hengittää sen sitten ulos. 
(vau.fi)

Lisätietoa ja raskaus viikko viikolta: Raskausviikot.

Olen voinut hyvin ja olen todella onnellinen raskaudesta. Nautin joka hetki raskaudesta, mutta odotan jo silti malttamattomana vauvan ensitapaamista. Vauva alkaa potkia koko ajan voimakkaammin, mutta edelleen liikkeet tuntuvat pieniltä tönäisyiltä. Eilen aamulla makoillessani vielä sängyssä, vauva oli asettunut oikealle puolelle kohtua ja mahani näytti todella hassulle ollessaan ihan toispuoleinen. Oli ihana laittaa käsi pienen kummun päälle ja miettiä, että tässä se vauva on ja tuntuu nyt ihan oikeasti. 
Maha jatkaa kasvuaan koko ajan ja minä olen ihme kyllä innoissani siitä. En olisi vielä muutama vuosi sitten voinut kuvitella, että kasvava maha tekisi minut näin onnelliseksi. Minulla ei ole oikeastaan vielä ollut lainkaan ahdistusta painon noususta tai vartaloni muutoksista. Vauva tarvitsee nyt sen, että vartaloni muuttuu ja minä hänelle sen suon. Toki tilanne saattaa muuttua, mitä pidemmälle raskaus etenee. Toivon kuitenkin, että suhtautumiseni pysyy positiivisena koko raskauden ajan ja sen jälkeenkin. 

Olen koko raskauden ajan nähnyt vilkkaita ja eläväisiä unia. Muistan unet aamulla herätessäni melkein poikkeuksetta. Unet ovat hyvin todentuntuisia ja monesti niitä tulee mietittyä päivän aikana. Monesti tulee ihmeteltyä, mistä unet tulevat ja mitä ne merkitsevät. Nukkunut olen paremmin kuin vielä muutama viikko sitten. Olen alkanut sietämään yöllä vessahätää paremmin, enkä joudu ramppaamaan vessassa vähän väliä. Toinen asia, mikä minua on vaivannut koko raskauden ajan, on näppyläinen naama. Naama suorastaan räjähti heti raskauden alussa.
Raskausviikko 22 ei ole tuonut uusia raskausoireita. Mennään siis edelleen näillä vanhoilla. Selän kipuiluun sain neuvolasta hyviä vinkkejä ja nyt täytyykin jumpata selkää, jotta loppuraskaus sujuisi mahdollisimman hyvin. Raskausiikko 23 alkaakin sitten Kyproksella viikon päästä. 

maanantai 22. toukokuuta 2017

Kesäinen viikonloppu maalla ja neuvola

Vietimme viikonloppua maalla ja saimme nauttia kesäisestä säästä sekä lauantaina että sunnuntaina. Voi miten nautinkaan auringonpaisteesta ja lämmöstä, niin ja maaseudusta. Olen niin kesäihminen! Oli ihanaa huomata myös, kuinka puut alkavat vihdoin vihertää. Meillä unohtui aurinkorasva matkasta ja kyllähän se iho paloi jälleen näin ensimmäisinä aurinkoisina päivinä.



Pääsimme viettämään aikaa Petterin peheen kanssa ja rentoutumaan oikein kunnolla. Mantakin oli matkassa mukana ja se pääsi juoksemaan vapaana. Voi, kun Manta olikin innoissaan. Ja mina tietenkin ihan tohkeissani Mantan puolesta. Olen niin ylpeä Mantasta, kuinka reipas se oli. Manta kun on todella arka vieraiden ihmisten seurassa.

Ihanan viikonlopun jälkeen onkin hyvä aloittaa uusi viikko, viimeinen viikko ennen meidän Kyproksen matkaa. Tällä viikolla pitäisi vielä suorittaa loppuun yksi kurssi ja hoitaa loput matkavalmistelut.
Tänään meillä olikin sitten neuvola ja Petterikin pääsi ensimmäistä kertaa mukaan. Tällä kertaa juttelimme voimavaroistamme, vanhemmuudesta ja tulevista muutoksista elämässämme. Tänään mitattiin myös sf-mitta ja se kulki nätisti tasan keskikäyrällä. Lisäksi otettiin paino, verenpaine ja hemoglobiini sekä kuunneltiin vauvan sydänääniä. Paino oli noussut juuri sopivasti, mutta verenpaine ja hemoglobiini olivat laskeneet vähän turhan alas. Verenpaineen lasku ei nyt sinänsä ole vaarallista, pitää vain katsoa, että nousee varovasti ylös, ettei ala huipata. Hemoglobiini olikin sitten tippunut viime kerran 124:sta 92:neen. Tässä vaiheessa raskautta arvon pitäisi olla yli sata, joten jouduin hakemaan rautalääkkeet. Vauvan sydänääniä kuunnellessa, vauva liikkui mahassa todella vilkkaasti. Itse asiassa kaikissa ultrissa vauvamme on ollut hyvin liikkuvaista sorttia. Saas nähdä millainen vilpertti sieltä on tulossa. Seuraava neuvola onkin sitten jo kahden viikon kuluttua, jotta nähdään lähteekö hemoglobiini nousemaan rautalääkkeellä.
 
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!