perjantai 18. elokuuta 2017

Opetanko lapsen olemaan poissa meidän luolta - ero vanhemmista

"Kannattaa antaa lapsi mahdollisimman varhain yökylään, niin se oppii olemaan muidenkin luona."
Tämän neuvon kuulin hetki sitten. Siinä sitten hetken nieleskeltyäni sanoja, aloin selittämään rauhallisesti, miksi en koe tarpeelliseksi vauvani oppivan olemaan poissa meidän vanhempien luolta. Olen huomannut, että myös muun muassa netin vauvaryhmissä käydään kuumaa keskustelua siitä, kuinka pitkään minkäkin ikäinen lapsi voi olla erossa vanhemmistaan. Useissa kommenteissa kerrotaan, kuinka vauva pärjäsi hienosti eikä reagoinut mitenkään erossa oloon.
Kuva: täältä.
No totuushan on se, että väärin meni. Lapsen hyvälle kehitykselle on tärkeää pysyvän aikuisen jatkuva läsnäolo. Tämä pysyvä aikuinen on pienelle lapselle se, joka häntä hoitaa, yleensä äiti. Pieni lapsi ei pysty säilyttämään kokemusta maailmasta ja omasta olemassaolostaan itsenäisesti, vaan tarvitsee siihen tuon pysyvän aikuisen. Lapsi ikään kuin rakentaa pysyvyyden tunnetta yhdessä pysyvän aikuisen kanssa. Lapsen joutuessa eroon pysyvästä aikuisesta, lapsen oma kokemus olemassaolostaan lakkaa. Me voidaan vain kuvitella, miltä tuo tilanne lapsesta tuntuu. Tilanne on lapselle hyvin ahdistava ja sitä voidaan verrata esimerkiksi paniikkikohtaukseen.

Miten sitten maailman ja oman olemassaolon jatkuvuus ilman pysyvää aikuista kehittyy lapselle? Ensinnäkin oppiminen tapahtuu hitaasti ja lapsen yksilöllisen kehityksen tahtiin. Pysyvän aikuisen reagoidessa lapsen viesteihin samalla tavalla, alkaa lapsi kerätä itselleen mielikuvia itsestään, vanhemmista ja kodistaan. Mielikuvien varassa lapsi pystyy aina vähän kerrallaan odottamaan rauhallisena viestiinsä vastaamista. Lapsi alkaa siis pikku hiljaa muistamaan oman olemassaolonsa ja ympäröivän maailman, kuten pysyvän aikuisen, ja näin ollen kehittää oman itsensä ilman toista ihmistä. Usein kuulee säännön, että lapsi pärjää ilman pysyvää aikuista niin monta tuntia, kun hän on kuukausia ja niin monta yötä, kun hän on vuosia. Toisin sanoen pari kuukautta vanha vauva pärjää kaksi tuntia ja vuoden ikäinen lapsi yhden yön. Mielestäni tämä on oikein käyttökelpoinen nyrkkisääntö, kun miettii lapsen erossaoloaikaa. Toki pitää muistaa, että jokainen lapsi on yksilö ja kaikkien lasten kehitys ei kulje samaa tahtia.

Kun sanotaan, että pieni lapsi pärjää oikein hyvin, eikä reagoi negatiivisesti erossa oloon, voi johtaa täysin harhaan. Lapsi ei vain välttämättä osaa ilmaista ahdistuneisuuttaan sillä tavalla, että aikuinen ymmärtäisi sitä. Tuo olemassa olemattomuuden ja maailman jatkumattomuuden tunne jättää lapseen jälkiä ja tekee hallaa hänen kehitykselleen. Silloinkin, kun aikuiset eivät ole havaitsevinaan eroahdistusta.

Ajatellaan ensisijaisesti lapsen parasta!

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Neuvolasta päivää - neuvolakuulumisia

Tänään raskausviikkoja on kertynyt jo  33+1 ja käytiinkin sen kunniaksi jälleen neuvolassa. Näin viimeisellä kolmanneksella, kun neuvola-aikoja on useammin, huomaa ajan kuluvan aina kolmen viikon jaksoissa.
"Ai on kulunut taas kolme viikkoa ja meillä on neuvola!"
Vaikka ei voi sanoa, että aika kuluisi nopeasti. Jokainen päivä pitää oikeasti kuluttaa johonkin, jotta ei jäisi liikaa haaveilemaan siitä hetkestä, kun näkee tämän pienen rakkauden ensimmäisen kerran. Voi että, rakastan häntä jo nyt aivan valtavasti! En voi kuvitellakaan, kuinka suuri se rakkauden määrä on sitten, kun saan konkreettisesti tämän oman pikkuisen syliini ja vain katsoa sitä pientä ihmettä.
Neuvolassa kaikki oli kunnossa. Vähän jännitti puntarille nouseminen ja olihan sitä painoa tullut taas vähän lisää. Tuntuu, että viime aikoina maha on kasvanut aikaisempaa nopeammin, joten ihmekös tuo. Ja, jos totta puhutaan, olisi kiva, jos tuo painon nouseminen alkaisi jo riittämään. Verenpaine oli siellä perus matalalla. Sf-mitta kulki tasaisesti keskikäyrän tuntumassa ollen 30,5 cm. Vauvan syke oli vähän alle 150, aivan kuten koko raskauden ajan. Vauva on viihtynyt edelleen pää alaspäin, mikä on oikein kiva juttu.
 
Tällä kertaa juttelimme synnytyksestä ja kyllähän synnytys alkaa konkretisoitumaan, kun siitä aletaan keskustelemaan enemmän. Saatiin jo kotiin lappu, johon kirjataan ajatuksia ja toiveita muun muassa kivunlievityksestä. Minua ei synnytys pelota, korkeintaan jännittää. Jännittää sillein positiivisella mielellä. Vähän kyllä arveluttaa, että johtuuko tämä rentous siitä, että en ymmärrä vielä meneväni synnyttämään. Silloin pelko saattaisi iskeä loppu metreillä ja en olisi lainkaan valmistautunut siihen. Toivotaan kuitenkin, että ajatus siitä, että synnytys on maailman luonnollisin asia, jatkuu läpi raskauden.
 
Seuraava neuvola-aika on jälleen kolmen viikon päästä. Silloin mennään jo raskausviikolla 36, hurjan ihanaa.
 
Oikein mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille!

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Kesälomareissu Tuuriin

Meillä on ollut perheen kesken perinteenä vuosien ajan käydä kesälomalla Tuurissa. Vaikka itse Keskisen kyläkauppa on menettänyt hohtonsa jo aikaa sitten, on reissu tärkeä kesätraditio. Tälläkään kertaa ostoskoriin ei päätynyt mitään ihmeellistä, mutta meillä oli tosi kivaa perheen kesken. Kuuluuhan reissuun yhteistä aikaa, ruokaa, naurua ja jutustelua. Tänä vuonna kävimme lisäksi Miljoona Tivolissa, joka oli auki viimeistä viikonloppua. Tosi kiva tivoli lapsille, ja kaiken lisäksi alle 13 -vuotiaat pääsivät ilmaiseksi kaikkiin laitteisiin.
 
Nyt ollaan jo siinä vaiheessa raskautta, että tuollaiset pitkät päivät jalkojen päällä alkaa käymään todella raskaiksi ja olinkin ihan tuhannen väsynyt illalla, kun tulimme kotiin. Tässä kuitenkin joitakin kännykällä napsittuja kuvia.
 
Minkälaisia kesäperinteitä teillä on? Oletteko käyneet Tuurissa?

torstai 10. elokuuta 2017

Ihan(an) kamala englannin kurssi lukihäiriöisen silmin

Kesä meni opiskelujen osalta itsenäisiä kursseja ahertaessa, ja näin se elokuu vaan tuli ja läsnäolopakollinen kurssi alkoi tällä viikolla. Mikä sen parempi onkaan kuin yliopiston ainoa pakollinen englannin kurssi. Olen koko opintojen ajan pelännyt tätä kurssia ja itse asiassa tämä on kolmas kerta, kun ilmoittauduin kurssille. Ensimmäisen kerran jouduin jättämään kurssin kesken, kun jouduin sairaalaan, toisen kerran en uskaltanut mennä ensimmäisenä päivänä tunnille ja nyt kolmannen kerran päätin, että menen sinne vaikka hammasta purren.
En ole koskaan osannut englantia tai ruotsia. Kaikki muu koulu on mennyt hyvin, mutta kielet eivät ole sujuneet vaikka olen opiskellut ja opiskellut vähän lisää. En vain ole oppinut. Lukion alkaessa tehtiin kaikille lukihäiriötestit ja muutama päivä siitä, opettaja pyysi minua jäämään tunnin jälkeen juttelemaan. Testien mukaan minulla oli mahdollisesti lukihäiriö ja minut ohjattiin lisätutkimuksiin. Sain lukihäiriödiagnoosin, ja sen muka piti lohduttaa minua siinä, että en oppinut kieliä. Eipä lohduttanut, eikä lohduta edelleenkään.
 
Nyt yliopiston pakollisella englannin kurssilla ei saa puhua lainkaan suomea ja lähes tulkoon kaikki puhuvat englantia spontaanisti. Niin paitsi minä. Olisihan se kiva osata, mutta en tiedä  edes mistä lähteä liikenteeseen. On todella ärsyttävää, kun ihmiset tulevat sanomaan, että osaat kuitenkin. Hmm, en osaa. Vaikka se noloa onkin. On noloa olla suurin piirtein ainoa tämän ikäinen, joka ei osaa puhua englantia. Ja vielä yliopistossa. Silti aion käydä kurssin loppuun asti ja aion muuten valmistuakin. Vaikka sitten itkun kanssa. Aion myös opiskella englantia, mutta ehkä lähden liikenteeseen lastenkirjoista ja siirryn vasta sitten tieteellisiin artikkeleihin.
 
Onko siellä kohtalotovereita? 

tiistai 8. elokuuta 2017

33. raskausviikko - mahassani kasvaa ihana myllertäjä

Tänään alkoi 33. raskausviikko (32+0) ja olo alkaa pikku hiljaa olemaan jo vähän tukala. Vauva on viihtynyt onneksi edelleen pääalaspäin ja toivottavasti viihtyy vielä tämän loppuajankin. Tosin hänen päänsä painaa todella ikävästi virtsarakkoon ja tuntuu, että saisi olla koko ajan juoksemassa vessassa. Närästys jatkuu ja tuntuu, että voimat alkaa vähenemään koko ajan. Tosin väsymys ei ole enää niin valtavaa ja jaksan olla hereillä ilman useampia päiväunia. Vauva myllertää mahassa ja tunkee jalkojaan pitkin kylkiluita. Vauvan ruumiinosat tuntee mahan läpi selvästi, ja onkin ihana tuntea ne pikkujalat ja kädet sekä peppu. Tämä kaikki tekee tästä todellisempaa. Aiemmin hän liikkui lähinnä silloin, kun itse huilasin, mutta nyt hän myllertää tekemisistäni riippumatta. Odotan joka päivä enemmän ja enemmän, että näen tämän pienen rakkauden. Laskettuun aikaan on enää kahdeksan viikkoa ja synnytys ei jännitä edelleenkään. Katsotaan sitten lähempänä.
Vauva painaa nyt noin 1800 grammaa ja on 38 cm pitkä. Vauvan vartalo ei kasva enää entiseen tahtiin, mutta aivot jatkavat kasvuaan. Pääkallon koko ja päänympärys kasvaa, kun uusia aivopoimuja muodostuu. Hermoyhteyksien lukumäärä aivoissa lisääntyy valtavasti. Vauvan hiukset paksuuntuvat, ja hänen varpaiden ja sormien kynnet ovat valmiit. Untuvakarvoitusta on yhä vähemmän. Vauvan kulmakarvat ja silmäripset pidentyvät. Vauvalla on niin vähän tilaa kohdussa, että hänen on koukistettava jalkansa asentoon, jota kutsutaan sikiöasennoksi. Vauvalle muodostuu koko ajan enemmän rasvaa ihon alle ja hän alkaa saada vastasyntyneen pullean ulkonäön. (Lisätietoa: raskaus viikko viikolta)
Kävin eilen sokerirasituksessa ja voin sanoa, että se ei ollut yhtään niin paha kuin kuvittelin. Siitä, kun kuulee kaikenlaisia kauhutarinoita. Minulle ei tullut heikko olo ja aikakin meni nopeasti, kun oli tekemistä mukana. Nyt odotankin jännityksellä tuloksia. Ensi viikolla on jälleen neuvola ja kuun lopulla meitä odottaa vielä kontrolliultra. Myös perhevalmennus alkaa tässä kuussa.
Posti toi muuten viime viikolla meille vihdoin ja viimein odotetun äitiyspakkauksen. Luvassa onkin tällä viikolla postaus äitiyspakkauksen sisällöstä. Pysykää kuulolla!

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kantoliina etsinnässä

 
Olen vakuuttunut, että me tarvitaan kantoliina. Ajatus siitä, että voin pitää vauvaa lähelläni samalla, kun touhuan jotain tai muuten haluan kädet vapaiksi, houkuttelee. Uskon, että vauvalla on turvallinen olo lähellä meitä vanhempia. Olen kyllä miettinyt sitäkin tuleeko meidän vauvasta kantoliinariippuvainen, joka ei viihdy hetkeäkään yksin. Mutta niin... käykö niin usein?
 
Nyt ongelmana onkin minkälainen kantoliina sopii meidän tarkoituksiin. Olen ihan pihalla koko kantoliinamaailmasta ja, kun otin vähän selvää liinoista, huomasin, että niitä on vaikka minkälaisia. On eri materiaaleja, eri malleja ja eri kokoja. Ymmärsin kuitenkin, että tällaiselle aloittajalle ja vastasyntyneelle vauvalle paras/helpoin olisi trikoinen liina.
 
Nyt kuulisinkin mielelläni teidän kokemuksia kantoliinoista. Oletteko tykänneet? Entä vauvat? Millainen on hyvä liina vastasyntyneelle?
 
P.S katso sidontaohjeita

perjantai 4. elokuuta 2017

Nyt ahdistaa, mutta entä sitten

Mitä olen syönyt tänään? Kuinka paljon tuossa on rasvaa? Paljonko kaloreita? Voinko vaihtaa tämän johonkin kevyempään? En halua syödä. Tuttuja ajatuksia monen vuoden ajalta, mutta tuttuja myös juuri tästä hetkestä.
Huomasin muutama viikko sitten, kuinka ajatukseni alkoivat kaartaa samoille raiteille kuin joskus aiemminkin. Ruokaan ja siihen, että en uskalla syödä. Toisin kuin ennen, en tuijottanut peiliin ja todennut, että olen ällöttävä. Tällä hetkellä olen ihan sujut vauvamahani kanssa, ja vaikka paino on noussut, ei se minua ahdista. Ajatukset vaan tulivat jostain. Minulla on ollut stressiä koulusta ja en ole saanut nukuttua painajaisten takia, ehkä nuo ruoka-ajatukset ovat puolustusmekanismeja.
 
Syömishäiriöstä paraneminen on täynnä näitä "takapakkeja". Niinhän sitä sanotaan, että kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin. Silti vanhat ajatuskuviot ovat pelottavia. En uskaltaisi syödä... ja heti tulee pelko siitä, että kaikki kaatuu ja palaa sinne entiseen. Se päänsisäinen helvetti, joka valtaa syömishäiriöisen mielen, on niin kamala, että pelkään sitä kuollakseni, ja onneksi pelkään sitä enemmän kuin ruokaa. Silloin nimittäin ajatuksiin ei mahdu mitään muuta kuin ruoka ja sen vältteleminen. Lisäksi se kaikki pilaa koko muun elämän. Ja se on viimeinen asia, mitä juuri nyt toivon.
 
Onneksi olen pystynyt vastustamaan kaikkia älyttömiä ideoita. Olen syönyt ja se on tärkeintä. Kaikista ahdistavimpinakin hetkinä olen hammasta purren pitänyt kiinni ruokailurytmistä vähentämättä tai valikoimatta mitään ruokia. Sitä en voi kieltää, etteikö pelota, mutta jos nyt repsahdan, se on menoa taas. Pitää vain hyväksyä, että nämä hetket kuuluvat paranemisprosessiin ja ne ei tarkoita lopullista epäonnistumista.
 
Minulla on niin paljon pelissä, että en anna yhden syömishäiriön pilata koko loppuelämääni! Vastaiskuna kaikille ahdistaville ajatuksille ostin tonnikalaa öljyssä veden sijaan.

torstai 3. elokuuta 2017

Sisustusunelmia

Harmaata, valkoista, mustaa, ripaus vaaleanpunaista... Selkeää, valoisaa, avaraa, modernia... Hirveässä muuttokuumeessa täällä selailen Pintarestia ja haaveilen unelmien kodista. Ollaan muuttamassa vielä tämän vuoden puolella nykyisestä asunnosta ja en malta odottaa, että pääsen sisustamaan uutta kotia. Tosin vielä mennään vuokra-asunnolla, joten mitään suurempia sisustusunelmia en pääse toteuttamaan. Kunhan saadaan oma asunto, päästään tekemään täsmälleen sellainen koti meille, jossa meidän on hyvä olla.
 
OLOHUONE
KEITTIÖ
MAKUUHUONE
LASTENHUONE
KYLPYHUONE
SAUNA
KODINHOITOHUONE

Mitä tykkäätte?

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Vauvan tossut - ohje

Nämä tossut vilahtivat aiemmassa postauksessa ja nyt niihin olisi luvassa ohjetta. Tossut ovat yksinkertaiset ja helpot tehdä, ja niitä voi muunnella omien mieltymystensä mukaan. Näissä tossuissa käytin Novita Baby Wool -lankaa, joka on ihanan pehmeää, eikä kutita pieniä varpaita. Lanka on 100 % merinovillaa.
Vauvan tossut

Tarvitset: 
  • 50 g lankaa (yksi kerä)
  • sukkapuikot nro 3 1/2 
  • 2 nappia
Ohje:
  • Luo 36 silmukkaa ja neulo ainaoikeaa tasona noin 4 cm tai niin paljon kuin haluat tossun varren olevan pitkä.
  • Jaa silmukat neljälle puikolle ja neulo oikein suljettuna neuleena noin 4,5 cm tai puoli cm enemmän kuin tasona neuloit edellisessä kohdassa (kierroksen vaihtumiskohta on keskellä takana).
  • Neulo seuraavaa kierrosta 12 silmukkaa ja jätä nämä odottamaan.
  • Neulo seuraavilla 12:lla silmukalla ainaoikeaa tasona 22 krs (tossun pääliosa).
  • Poimi päälisen vasemmasta reunasta 11 silmukkaa, neulo odottavat 24 silmukkaa ja poimi päälisen oikeasta reunasta 11 silmukkaa (nyt työssä on yhteensä 58 silmukkaa). Kierroksen vaihtumiskohta on tässä.
  • Neulo suljettuna neuleena 11 krs:sta siten, että neulot vuorotellen yhden kierroksen nurin ja yhden kierroksen oikein.
  • Jatka pääliosan 12 silmukalla pohjan neulomista edestakaisin kaventaen samalla siten, että siirrät odottavan silmukan vasemmalle puikolle kerroksen alussa ja neulot 2 silmukkaa oikein yhteen. Neulo kunnes jäljellä on 6 odottavaa silmukkaa kummallakin puolella (yhteensä odottavia siis 12). Siirrä odottavat silmukat samalle puikolle.
  • Käännä tossu väärinpäin ja ujuta puikot tossun ulkopuolelle (väärälle puolelle) jäljelle jääneestä kolosta.
  • Siirrä puikkojen silmukat samalle puikolle siten, että joka toinen silmukka on toiselta puikolta ja joka toinen toiselta. Päätä ylivetämällä (neulo 2 silmukkaa, vedä ensin neulottu toisen yli, neulo uusi silmukka, vedä ensin neulottu toisen yli jne.).
  • Ompele varren sauma kiinni. Tarkoitus on, että ainaoikea reunus käännetään päälle.
  • Ompele kummankin varren ulkosyrjälle nappi.

Yritin tehdä ohjeesta selkeän, mutta jos kysymyksiä herää, kysykää rohkeasti!

torstai 27. heinäkuuta 2017

31. raskausviikko ja neuvolakuulumisia

Ja niin ollaan päästy jälleen uudelle kymmenykselle. Tiistaina alkoi 31. raskausviikko (30+0) ja tänään ollaankin tarkalleen jo viikolla 30+2. Näin se aika vaan menee vaikka välillä tuntuu, että viikot matelee ennätyshitaasti. Olin odottanut tätä etappia todella paljon, sillä nyt jäljellä olevia viikkoja voi laskea kymmenestä alaspäin.
Tällä viikolla vauva on painaa noin 1600 grammaa ja on 36 cm pitkä. Aivojen pintakerroksen aivopoimut  kehittyvät ja poimuttuneessa pintakerroksessa aivosolujen määrä maksimoituu, kun sen pinta-ala kasvaa. Vauvan aivot kontrolloivat rytmisiä hengitysharjoituksia ja vauva säätelee itse lämpötilaansa. Untuvakarvoitus alkaa pikku hiljaa häviämään, mutta sitä voi jäädä vielä selkään ja olkapäihin. Vauvalla on kunnon hiukset päässä. Myös ihonalainen rasvakerros paksuuntuu ja siloittaa ihoa. Rasva eristää ja toimii energianlähteenä. Vauva liikkuu niin paljon kuin tila antaa myöten. Se potkii ja tökkii käsillään ja jaloillaan. Jotkut vauvat alkavat tässä vaiheessa kääntymään pää alaspäin. Äiti voi huomata tämän, kun vauva potkii palleaan ja kylkiluihin, ja pää painuu kohti lantionpohjaa. (Lisätietoa: raskaus viikko viikolta)
 
Maha kasvaa kasvamistaan ja välillä tuntuu, että nahka repeää. Yhtäkään raskausarpea en ole onneksi vielä bongannut.  Mietittiin eilen, että vauva on kasvanut kahden ensimmäisen kolmanneksen aikana noin puolet syntymäpainostaan ja viimeisellä kolmanneksella sen paino vähintään tuplaantuu siitä. Jännä nähdä, miten isoksi maha loppujen lopuksi kasvaa. Vauva potkii ja myllertää todella paljon. Liikkeitä on koukuttavaa jäädä seuraamaan mahan päältä. Tähän mennessä on tullut muutamia kunnon voimakkaita potkuja kylkiluihin, jotka ovat tuntuneet ikäviltä. Meidän pikkuisella alkaa olemaan jo voimaa!
Alkuraskaudesta tutut painajaiset ovat palanneet takaisin öiden ratoksi. Näin kuusi yötä putkeen samaa painajaista. Vaikka heräilin yön aikana useaan kertaan, uni jatkui aina siitä mihin se oli jäänyt. Unet käsittelevät raskautta, äitiytta ja omaa lapsuuttani. Yöt menevät vuorotellen hikoillessa ja palellessa. Ja sitten heräänkin aamuyöllä täysin pirteänä, mutta jo aamupäivästä voisin mennä uudestaan nukkumaan. Myös närästys sekä kivuttomat supistukset etenkin rasituksen jälkeen ovat jatkuneet. Mitään uusia oireita ei ole ollut.
Tämän päivän neuvolakäynnillä juteltiin viime aikojen voinnista ja meidän oma neuvolatätikin oli palannut lomalta. Puhuttiin noista unista, ja sain ohjeeksi käydä niitä läpi ja jutella niistä. Kun ne toistuvat ja toistuvat, voi se olla mielen viesti siitä, että ne olisi hyvä purkaa ja käydä läpi. Mitattiin väsymyksen vuoksi hemoglobiini ja se oli ihan hyvä. Verenpaineet olivat matalat ja pitää olla varovainen noustessa. Painoa ei ollut onneksi tullut kuin 400 grammaa sitten edellisen neuvolan. Sf -mitta oli 28 cm ja pysytteli keskikäyrällä aivan kuten aiemminkin. Pelkäsin etukäteen, että vauva olisi kääntynyt pää ylöspäin, mutta edelleen se viihtyi ylösalaisin. Vaikka tiedän, että vauva voi näillä viikoilla vielä tehdä kuperkeikkaa mahassa, tuntuu turvalliselta, kun se on oikein päin synnytystä ajatellen. Neuvolatäti laittoi pyynnön sokerirasitukseen ja nyt pitäisikin se ensi viikoksi varata. Ei huvittaisi yhtään koko testi, mutta onhan se hyvä tarkistaa. Seuraava neuvolakäynti onkin sitten jo kolmen viikon kuluttua.

Oikein mukavaa torstai-iltaa kaikille!

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Kengät kuin sukat - Sprox -tennarit

Kaupallinen yhteistyö: Color4care
"Kun sujautin ensimmäisen kerran nämä tennarit jalkaan, tuntui kuin olisin pukenut tukevat urheilusukat jalkaan. Ihana tunne!"
Color4caren tennarit sopivat niin  töihin kuin vapaa-ajallekin. Minulle sopiviksi malleiksi valikoitui Sprox Athelic Sport -tennarit.  Niitä voi käyttää työmatkoilla, työajalla, kaupungilla tai vaikka salilla treenaamisessa. Siis aivan kaikkialla. Kengät on tehty verkko-materiaalista, joten ne ovat hengittävät ja pitävät jalat raikkaana pitkänkin päivän. Kenkien ulkopohja on ohut, jotta ne olisivat mahdollisimman kevyet käytössä. Kengät on tehty kestävistä materiaaleista ja erityispohjat antavat tukea ja joustavuutta.
Tennarit pääsivät minulla heti ensimmäisellä käyttökerralla kovaan testiin, sillä raskaus ja Ikea ovat yhdistelmä, joka vaatii kengiltä paljon. Raskaana Ikeassa tallustaessa kenkien täytyy olla supermukavat, pehmeät, kevyet ja tukevat, unohtamatta tietenkään ulkonäköä. Paljon vaatimuksia yhdille kengille. Laitoin tennarit jalkaan ja totesin, että onpas kevyet kengät. Kengät eivät todellakaan paina mitään. Lupaavaa. Keveydestä huolimatta kengät tuntuivat tukevilta ja pohja tarpeeksi paksulta estämään jalkapohjien kipeytymisen. Jalat eivät väsyneet koko päivänä ja kierroksen jälkeen olisin voinut tehdä samanmoisen lenkin uudestaan. Voin sanoa, että kaikki vaatimukset täyttyivät. Näitä tennareita tulen käyttämään aivan varmasti vielä monta kertaa.
Kengissä ei ole nauhoja, mistä iso plussa loppuraskautta ajatellen. Kengät voi laittaa helposti jalkaan seisovilteen kenkälusikan avulla. Suosittelen kenkiä siis niillekin, joiden on hankala kumartua sitomaan nauhoja. Kenkien koosta täytyy mainita sen verran, että minulla on todella kapea ja matala jalka, ja kengät ovat ohuen sukan kanssa aavistuksen leveät minun jalkaani. Ne sopivat siis oikein hyvin myös leveälestisempään ja korkeampaan jalkaan. Kenkien materiaali mukailee jalan muotoja ja tekee niistä istuvat lähes kaiken muotoisille jaloille. Hyvin kapea- ja matalajalkaisten kannattaa kuitenkin ottaa huomioon kenkiä valitessa lestin leveys. Sprox -tennarivalikoimasta löytyy myös nauhallinen malli, jota voi kiristää tarvittaessa enemmän.
Sprox -tennareista saa vielä enemmän irti käyttämällä niiden kanssa kunnon sukkia. Color4caren aivan ihanat tukisukat sopii kenkien kanssa täydellisesti. Nämä eivät ole mitä tahansa tylsiä nuden värisiä tukisukkia vaan niiden kuosit ovat värikkäitä ja persoonallisia. Tukisukat lisäävät verenkiertoa jaloissa sekä estävät turvotusta ja auttavat väsyneitä jalkoja, koska ne antavat miellyttävää hierontaa. Tukisukat ovat todella hyviä esimerkiksi pitkien työpäivien aikana, urheilussa, lentomatkoilla tai raskaana ollessa.
 
Color4care on yritys, jonka tavoitteena on antaa meille asiakkaille tuotteita, jotka tuovat väriä ja iloa päivään sekä antavat mahdollisuuden persoonallisuuteen, ja näissä tavoitteitta he kyllä ovat onnistuneet. Suosittelen käymään yrityksen nettisivuilla ja vilkaisemaan heidän laajaa valikoimaa niin työhön kuin vapaa-ajalle. Heiltä löytyy todella kivoja tuotteita niin hoitoalan henkilökunnalle kuin meille muillekin.
 
Onko Color4care ennestään tuttu?