keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Uuden kodin sisustussuunnitelmia

Olen tehnyt aiemmin sisustushaavepostauksia, mutta nyt kun me päästään oikeasti muuttamaan, on kiva suunnitella jo etukäteen tulevan kodin sisustusta. Nyt ne eivät jää enää pelkkään haaveiluun, vaan ne ovat suunnitelmia. Päätin, että en päästä läpi uuteen kotiin mitään, mistä en tykkää. Haluan kaiken kuuluvan sinne. Perheellä pitää olla koti, missä viihdytään. 

Osa kalusteista tulee toki nykyisestä kodistamme ja olenkin miettinyt sisustusta niiden pohjalta. On hyvä hyödyntää olemassa olevia asioita, kun isompaan asuntoon muuttaessa joutuu muutenkin hankkimaan lisää kalusteita ja sisustusta. Asunnon lattia on harmaata laminaattia, joten siitä lähdetään liikenteeseen. Ajattelin pitää päävärit neutraaleina, kuten valkoisena, harmaana, beigenä ja ruskeana, ja siihen sitten lisätä vähän väriä pieninä yksityiskohtina. Nyt iskee kovasti alla olevat värit. 
Meillä on vessassa tilaa siten, että pyykinpesukone ja kuivausrumpu mahtuu vierekkäin, ja olisikin ihana laittaa siihen päälle taso ja hyllyjä. Olisi kunnon paikka, missä viikata vaatteet ja samalla saisi lisää säilytystilaa.
Lastenhuoneeseen olen haaveillut musta-harmaa-keltainen -yhdistelmää. Kuten aiemmin blogiani seuranneet ovat ehkä huomanneet, tuo väriyhdistelmä esiintyy meillä niin vauvan vaatteissa kuin tavaroissakin. En tykkää laittaa stereotyyppisiä vauvavärejä mihinkään, mikä liittyy vauvaan, ja keltainen on minusta sopivan neutraali väri kummallekin sukupuolelle. 
Meidän lastenhuoneeseen tulee keinutuoli. Olen niin innoissani. Olen aina haaveillut keinutuolista lastenhuoneessa ja iskä lupasi kunnostaa meille sellaisen. 
Tässä vielä tulevan kotimme pohjapiirustus. 
Mukavaa keskiviikkoa kaikille! Täällä odotellaan edelleen merkkejä synnytyksen käynnistymisestä.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Kuulumisia täältä jännityksen keskeltä

Viime viikkoina ei päähän ole mahtunut mitään muuta kuin vauva, vauva, vauva ja vauva. Niin ja ehkä se synnytys. Se on näkynyt myös blogissa. Odottavan aika on niin tuhottoman pitkä. Mihinkään ei jaksa enää keskittyä ja sitä yrittää koko ajan keksiä kaikkea aktiviteettiä, jotta ei jäisi pelkästään vain odottamaan. Nyt, kun pitäisi rentoutua ja kerätä voimia tulevaa varten, se on täysin mahdotonta. Makoilu ja Netflix kuulostaa teoriassa ihanalta, mutta käytännössä mahdotonta toteuttaa. Parasta on vaan touhuta koko ajan jotain. 
Täällä eletään siis hyvin jännittäviä aikoja. Päiviin kuuluu lähinnä siivoamista, keksityillä asioilla juoksemista ja nukkumista. Päivä- ja yörytmit on ihan sekaisin, kun yöt menee enimmäkseen tunnin pätkissä nukkuessa. Keho alkaa jo selvästi totuttelemaan tulevaan, mikä on oikein hyvä juttu. Eipähän tule shokkina vauvan kanssa heräilemiset. 
Inhottavaa, kun ulkona sataa koko ajan, niin ei pääse kunnolla edes Mantan kanssa kävelylle. Manta, kun vihaa kylmää ja vesisadetta. Nyt, kun sitä lenkkiä tarvittaisiin tässä... jos se vaikka edistäis tätä synnytyksen alkamista. Me ollaankin yritetty korvata tämä kaupoilla pyörimisellä. Huono puoli siinä on se, että vaikka päättää, että mitään ei ostaisi, aina sieltä lähtee jotain pientä mukaan. Saattaa tulla vielä kalliiksi tämä odottaminen. 
Ja jotta odottaminen ei loppuisi, me muutetaan marraskuun lopussa. Mainitsinkin aiemmin, että ollaan etsimässä isompaa asuntoa ja käytiin katsomassa muutamaa. Yksi oli täydellinen ja päätettiin, että ei anneta tilaisuuden valua käsistä. Nyt sitten odotetaan vauvan lisäksi uutta kotia. Olisi ihana miettiä jo sisustusta tarkemmin, mutta asunnossa oli vielä asukkaat, kun käytiin katsomassa sitä, joten ei voitu ottaa tarkempia kuvia tai mittoja. Olen kuitenkin selannut ahkerasti Pinterestiä ja tallentanut sieltä ideoita. Ihana päästä sisustamaan kotia, jossa ei tarvitse päällimäisenä miettiä sitä, miten ihmeessä kaikki välttämätön mahtuu sisälle. Ja me saadaan lastenhuone. Olin jo menettää toivoni siitä, mutta se unelma toteutuukin. Ei voi muuta kuin hymyillä.

(Kuvat: https://pixabay.com/)

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Totuus raskaana olemisesta

Tätä tekstiä saattaa värittää hiukan yliaikainen raskaus ja malttamaton odottaja, mutta ajattelin vähän valoittaa totuutta siitä, minkälaista on olla raskaana. Raskaana oleminenhan on mahtavaa ja vähintäänkin elämän ihaninta aikaa. Parasta on, kun vauva myllertää ja venyttelee raajojaan mahassa. Se on niin suloista. Iso maha on söpö ja suorastaan hehkun. Kaikki on parasta ja elämä on ihanaa.

Ei nyt ihan. 

Vauvamaha. Aluksi sen ilmestymistä odottaa enemmän kuin mitään, ja lopuksi toivoo siitä eroon pääsemistä. Alkuraskaudesta oli ihanaa, kun pieni kumpu alkoi kasvaa ja pyöristymään. Se ei haitannut elämää, se oli lähinnä ihana ja suloinen. Vauvamaha teki kaikesta niin paljon todellisempaa. Pikku hiljaa mahan kasvaessa ei onnisukaan enää läheskään niin yksinkertaisesti kenkien laittaminen, autosta nouseminen, kyykistyminen jne. Vauva painaa alas ja ylös, mikä aiheuttaa koko aikaista vessassa ravaamista ja ihan kamalaa närästystä. Näin lopussa oikeastaan mikään muu asento ei tunnu hyvältä kuin seisominen ja kyljeltään makaaminen. Toisaalta vauvamaha on ulkoisesti ihana. Vauvamahaa on vaan niin ihana ihailla peilistä. Siinä on vaan jotain niin suloista ja maagista. Jotain niin luonnollista ja naisellista.
Hehkuminen. En koe yhtään minkäänlaista raskaushehkua. Silmät ristissä, iho kauheassa kunnossa ja hiukset vaatisivat kunnon kampaajakäsittelyn. Ei tunnu hehkeältä. Täällä sitä mennään kotona mahdollisimman mukavat vaatteet päällä ja tukka nutturalla. Vaikka eihän se hehku tulekaan siitä, että laittautuisi, mutta onhan se osa freesiä oloa, ainakin minulle. Totta kai raskaus itsessään, ajatuksena, tekee ihmisestä onnellisen ja se lisää perushehkumista. 

Kivut ja kolotukset. Näitä en osannut odottaa. Minun raskaus on kokonaisuudessaan mennyt hyvin ja en ole joutunut kärsimään suuremmista murheista. Kuitenkin näin loppuraskaudesta kipuja ja kolotuksia alkaa olemaan jo melko runsaasti. Ensinnäkin vauvan liikkuminen sattuu. Sitäkin odotti alussa niin paljon ja ensimmäiset liikkeet olivat jotain aivan uskomatonta, mutta nyt kun vauva monottaa kylkeen jatkuvalla syötöllä, minulla on kylki ihan hellänä. Vauvan venytellessä maha muotoutuu ihan uusiin sfääreihin. Vauvan pää aiheuttaa jo laskeutuneena painetta ja inhottavaa hermokipua. Kaikesta tästä huolimatta kaikella tällä kivulla on hyvä tarkoitus, ja lopputulos on sen arvoista. Vauva kuittaa kaikki kivut ja kolotukset, mitä tässä (reilun) yhdeksän kuukauden aikana on tullut vastaan. Siitä olen varma. 
Mielialat ja psyykkinen jaksaminen. Voi, voi. Raskaus on yhtä tunteiden vuoristorataa. Välillä itkettää ja välillä naurattaa. Siinä välissä suututtaa, kiukuttaa, ärsyttää, harmittaa ja ahdistaa. Ja joskus on myös ihan tasaista. Minulla on mennyt mielialojen kanssa oikeastaan ihan hyvin aina tähän loppuraskauteen saakka. Olen ollut iloinen ja melko tasainen, mutta nyt alkaa hormonit, malttamattomuus ja fyysinen olotila vaikuttamaan psyykkiseen olotilaan. Hermot on suurimman osan ajasta vähän liian kireällä. Inhottavinta on se, että ei ole mitään syytä, miksi ärsyttää. Ärsyttää ja kiukuttaa vaan. Ihaninta on kuitenkin se, että välillä saa itkeä liikutuksesta ja välillä nauraa hulluna. Tunteet on toisaalta siis ihana juttu.

Raskaus on elämän ihaninta aikaa. Niin, raskaaksi tuleminen ja sitä seuraava vauvan saaminen on varmasti ihaninta, mutta itse raskaana oleminen ei ihan kuvasta minun olettamusta maailman ihanimmasta ajasta. Ja ihan noista edellä mainituista seikoista johtuen. Toisaalta, jos mietin elämääni ennen raskautta, olen voinut olla nyt raskaana ollessani armollisempi itseäni kohtaan, armollisempi kuin koskaan ennen. Ensimmäistä kertaa elämässäni en ole yökkinyt katsoessani itseäni peilistä. Jännä sinänsä, koska paino nousee koko ajan ja silti voin astella peilin eteen. Eihän tämä kaikki painon nouseminen ole helppoa, mutta hyvän asian puolesta teen mitä vain. Summana, raskaaksi tuleminen on ollut tähän mennessä elämäni ihanin asia. Ykköspaikka on kuitenkin varmasti menossa ihan juuri uusiksi, kun koittaa vauvan syntymä. 
Oikeasti. Totuus on se, että raskaana oleminen on varmasti kaiken sen arvoista, mikä meitä odottaa. Vauva on kaiken tämän arvoista. Vaikka nyt tuntuukin, että en jaksa enää yhtään päivää raskaana,  kohta tämä ajanjakso on ohi ja meillä on uudet haasteet edessä. Meillä on kaikki se ihana edessä, mutta myös ne yövalvomiset ja itkut. Vauvan saaminen on kokonaisuus kaikkea, se on uusi elämänvaihe. Ja sitä odotamme innoissamme.

Ihanaa keskiviikkoiltaa. Ja tsemppiä kaikille raskaana oleville!

maanantai 2. lokakuuta 2017

Raskausmaha melkein alusta loppuun

Huomenna on laskettuaika ja täällä odotellaan jo innostuneen jännittyneenä synnytyksen alkamista. Tosin mitään suurempia merkkejä alkamisesta ei ole, joten katsotaan vaan niin yli mennään ja reippaasti. Se, että synnytys voi alkaa millä hetkellä hyvänsä, on todella kummallinen tunne. En vaan voi vieläkään uskoa todeksi, että me saadaan meidän pikkuinen tänne ihan kohta.

Kokosin tähän kuvia matkasta tähän päivään. Tämä mahankasvatusprojekti on ollut hämmästyttävää. Muistan edelleen, kuinka ensimmäisiä mahakuvia ottaessani hämmästelin isoa mahaani. Nyt naurattaa koko ajatus, kun katsoo tämän hetkistä tilannetta. Se vaan oli aluksi niin ihmeellistä, kun vauvamaha alkoi näkyä. 

 RV 16+3 / RV 19+0 / RV 19+3
 RV 20+0 / RV 20+2 / RV 20+4
 RV 21+3 / RV 23+2 / RV 24+0
 RV 24+2 / RV 25+3 / RV 26+0
 RV 27+6 / RV 28+0 / RV 29+3
 RV 29+4 / RV 30+1 / RV 32+0
 RV 35+0 / RV 35+1 / RV 37+0
RV 38+1 / RV 39+5

Täällä odotellaan ja katsotaan, kuinka monta vauvamahakuvaa keretään ottamaan.

Ihanaa viikon alkua kaikille!

perjantai 29. syyskuuta 2017

Klipsutin -arvonnan voittaja

Arvonta on nyt suoritettu ja tulos selvillä. Tällä kertaa onni suosi seuraavan kommentin jättäjää...

"Näitä kyllä pitää hankkia jossain vaiheessa! Blingviini!"

Onnea voittajalle! Olen sinuun yhteydessä sähköpostitse. 

Kun mielialat pomppii laidasta laitaan ja laskettuun aikaan on neljä päivää

Nyt, kun laskettuun aikaan on enää muutamia päiviä, ei päähän mahdu mitään muuta kuin tuleva synnytys ja vauva-arki. Niin hyvällä kuin huonollakin tavalla. Minua ei edelleenkään pelota synnytys, mutta sitäkin enemmän olen alkanut jännittämään omaa kykeneväisyyttäni äidiksi. Suurimmaksi osaksi uskon sen johtuvan siitä, että tällä hetkellä mielialat pomppii lattiasta kattoon, ja välillä mennään jossain maan allakin. 
"Kun sain neuvolasta vihkosen synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mietin onko olemassa synnytystä edeltävää masennusta."
Ärsyttää, kiukuttaa, itkettää ja masentaa. Niin ja välillä naurattaa ihan hullusti. Yhtä tunteiden vuoristorataa ja sitten pitäisi vain nauttia. Miksi näin ihanasta asiasta kuin vauvan saaminen on tehty mielelle näin vaikeaa?
Olen ollut koko raskauden ajan rauhallinen ilman mitään suurempia draamoja, mutta nyt niitä tuntuu syntyvän koko ajan milloin mistäkin ja yleensä ei mistään. Analysoin kaikkea koko ajan, omaa ja muiden ihmisten käyttäytymistä. Saan aikaan itselleni todella huonon fiiliksen ihan vain siitä, että toinen ihminen näyttää normaalia vihaisemmalta. En kestä tällä hetkellä yhtään sitä, että ympärilläni on vihaisia ihmisiä. Jos Petterillä on huono hetki, kuvittelen, että hän ei ole onnellinen tästä lapsesta ja lähtee kävelemään meidän elämästä heti tilaisuuden tultua. Ja mikä hulluinta, tiedän, että näin ei todellakaan ole. Tiedän todellakin, kuinka hullulta koko ajatus kuulostaakin. Jokainen pieni vastoinkäyminen tuntuu maailmaa suuremmalta ja ihan uskomattoman monimutkaiselta. Ratkaisu saattaa olla edessäni, mutta onnistun kiertämään sen todella lahjakkaasti.

Pelkään, että nämä mielialat jää päälle ja en kykenekään olemaan onnellinen vauvasta. Pelkään, että en pystykään olemaan äiti meidän lapselle, koska olen itse niin maassa. Olen odottanut omaa lasta suurinpiirtein koko elämäni ja lapsen saaminen on ollut minulle ehkä se tärkein asia elämässä. Ja nyt minusta tuntuu, että entä, jos en kykenekään rakastamaan tätä lasta sen takia, että pelkään sitä pahinta mahdollista koko ajan. Jos aikani ja energiani menee omien mielialojeni sietämiseen, mistä löydän sen kaiken onnellisuuden ja rakkauden, mitä olen odottanut koko elämäni? 

Tiedän, että lähes kaikilla raskaana olevilla erityisesti nämä viimeiset viikot ja päivät ovat rankkoja. Kivut, kolotukset, hormoonit ja odottaminen laittavat kaiken sekaisin. Silti tuntuu, että entä jos tämä ei tasaannukaan tästä. Entä jos tämä jatkuu sillä synnytyksen jälkeiselle masennuksella. En halua menettää vauva-aikaa murehtimiseen. En todellakaan. Onneksi olen kaikesta huolimatta pystynyt järkeilemään asiat ja tajuamaan, että tämä nyt vain kuuluu tähän vaiheeseen. Iso kiitos siitä myös Petterille, joka jaksaa aina vain uudelleen selittää minulle minun omia tunteita. Se tunteiden sanottaminen ei ole ollenkaan huono juttu. 

Jotta kaikki ei kuitenkaan tuntuisi niin (muka) surkealta, käytiin eilen katsomassa meille uutta asuntoa. Tämä 43 neliöinen kaksio alkaa käydä liian ahtaaksi ja ei ihme, että seinät kaatuu päälle. Käytiinkin katsomassa sellaista 80 neliöistä kolmiota ja haaveilen jo siitä ihanasta tilantunnusta ja avaruudesta, mikä siinä asunnossa oli. Meillä on muutto vasta joulukuun alussa, joten hetken tässä joutuu vielä haaveilemaan. Toisaalta on ihana miettiä rauhassa sisustusta ja hankkia uusia juttuja. Pakkaaminenkin on kivaa, kun voi rauhassa käydä kaikki tavarat läpi ja karsia ylimääräiset pois. Ja vauvan kanssa se hidasta taitaa olla muutenkin. 

Toinen ihana asia just nyt on syksy. Hämärä, keltaiset lehdet, kaikki...

Mukavaa viikonloppua kaikille! Niin ja olkaahan kuulolla, tänään illalla selviää Klipsutin -arvonnan voittaja!

maanantai 25. syyskuuta 2017

Raskaana olevan jalat kiittää - tukisukat

Näin raskaana ollessa jalat joutuvat suuremmalle rasitukselle kuin normaalisti, tai siltä minusta ainakin tuntuu. Minulla ei varsinaista turvotusta ole ollut, mutta pitkän päivän jälkeen rasitus kyllä tuntuu. Olen kaivannut jotain tukea jalkojen kohtaamaan rasitukseen, ja sainkin juuri sopivasti ihanat Color4caren tukisukat testiin. 
Color4care haluaa tuoda väriä ja iloa elämään, ja tukisukista löytyykin kuoseja jokaisen makuun ja jokaiseen hetkeen. Valitessani sukkia en millään osannut päättää mitkä haluaisin, sillä ne kaikki ovat niin ihania. Olisin voinut ottaa ne kaikki ja yhdistellä niitä eri tilanteisiin. Sukkien avulla voi tylsästäkin asusta tehdä iloisen ja persoonallisen. 
Tukisukat eli kompressiosukat sopivat etenkin ihmisille, joilla esimerkiksi työpäivän aikana jalat ja sääret väsyvät helposti. Työelämään tukisukkien kaveriksi sopii loistavasti myös työsandaalit, jotka lisäävät jalkojen hyvinvointia. Tukisukat sopivat myös muun muassa hellimään raskaana olevien jalkoja, helpottamaan lentomatkoja tai yksinkertaisesti piristämään arkea. Tukisukkien kompressio on 16 - 18 mmHg ja niitä voi pitää koko päivän ilman, että ne alkavat tuntumaan epämukavilta tai puristavilta. Sukat parantavat verenkiertoa jaloissa ja säärissä. Niiden kompressio on korkein jaloissa ja nilkoissa. Kompressio keventyy säärestä ylöspäin, josta kiertävä veri palaa kohti sydäntä. Tukisukat ennaltaehkäisevät veritulppien ja suonikohjujen muodostumista. Ja mikä minun mielestäni on parasta, ne hierovat jalkoja samalla, kun niitä pitää jalassa. Ihanaa.   
Itse mietin aluksi, että miten yhdistän nuo pitkät sukat arkipukeutumiseen. Työolosuhteissa ja -vaatteissa se ei olisi mikään ongelma, mutta arjen pukeutumisen kanssa sukkien pukeminen vaati hieman pohdintaa. Aloitinkin sukkien käytön ihan vain kotioloissa ja lenkkeillessä. Siivotessa, puuhastellessa ja koiran kanssa lenkkeillessä oli ihana vetäistä värikkäät ja tukevat sukat jalkaan. Kyllä muuten auttoi ja tuntui hyvältä. Jalat eivät tuntuneet yhtään niin rasittuneilta kuin ilman tukisukkia. Minulla tukisukat sujahtavat mukaan myös synnytyskassiin h-hetken koittaessa. Sitä odotellessa.

(Kaupallinen yhteistyö)